"Juice ja Mikko" v. 1975otsikkopalkki

  1. Klovni heittää veivin
  2. Jotain
  3. Beibi
  4. Ruisrock
  5. Matkasoittajat
  6. Keskiyön erikoinen
  7. Madonan uni
  8. 3.30
  9. Hengitä, sisko
  10. Rock n:o 50000/248
  11. Semifinale

1975
LRLP 145

otsikkopalkki

Juice oli jo tähti ja Mikosta oli juuri tullut. Juice pyysi Mikkoa yhteiselle kiertueelle läpi maan. Se oli menestys. Alunperin kumppanien tarkoitus oli tehdä yhteiseltä kiertueelta live-levytys syksyllä 1975, mutta heille kävi kuin Beatleseille. Tavastian yleisö huusi lujempaa kuin bändi soitti ja laulajat eivät kuulleet yhtään mitään, eivät edes omaa lauluaan. Nauhoitus epäonnistui, eikä kukaan tiedä, missä nauha on. Niinpä kaverukset lähtivät kiertuebändin kanssa Ruotsiin Marcus Musicin legendaariselle studiolle levyttämään. Hurriganes oli levyttänyt siellä myyttisen "Roadrunner"- lp:nsä.

Kiertuebändissä soittivat edesmennyt Petteri Salminen kitaroita, sittemmin Tampereen Työväen Teatterin kapellimestari Jarno Sinisalo flyygeliä, urkuja ja stringejä, sekä Coitus Inc:n Juuso Nordlund bassoa ja Juke Aronen rumpuja. Molemmat solistit olivat loistavassa laulukunnossa. Tärkeimpiä biisejä olivat Juicen ja Mikon yhteinen "Klovni heittää veivin", joka on toteutunut molempien pop-ikonien suhteen niin hyvässä, kuin pahassakin.

 
Otavalankatu 8:ssa tehtiin Suomi-rockin historiaa.
Vas. Juice Leskinen, Harri Rinne, Mikko Alatalo ja Max Möller.

Mikko lauloi Rinteen kanssa tekemänsä "Jotain" ja "Hengitä, sisko" (uusi versio, ensimmäinen versio Coitus Inc:n esikoisella). Juicen tulkinnoista mieleen ovat jääneet etenkin "3.30", jossa Petteri Salminen soitti ikimuistoisen soolon kruunun rahalla. Siitä johtuu kielten kirskuva atakki. Kuorot lauloivat Alatalo ja Donner. Molempien lauluntekijöiden suosikki oli John Fogerty ja hänen CCR -kaudeltaan paiskattiin "Matkasoittajat" (Traveling band) ja "Keskiyön erikoinen" (Midnight special).

Viimeisen biisin, apocalyptisen "Semifinalen" tekstin Juice viimeisteli Mikon säveleen lentokoneessa matkalla viimeiselle levytyskeikalle Tukholmaan. Jopa englantilaiset levypomot ja lehtimiehet kiinnittivät huomiota J. Juntusen kanteen, jossa taiteilijat suutelevat toisiaan.