Suomalainen reissupoika (Finne från väster) (1981) otsikkopalkki

  1. Reppu täynnä rusinoita hän tulee taas,
    kun on vapaat veet.
    Suomalainen reissupoika saa
    tyttöin silmiin kyyneleet.
    Ei ole haaveet suuren suuret,
    kun joutui maansa vaihtamaan.
    Ne veivät tilan, ne veivät juuret.
    Mies aina uskoo uudestaan.
    Mä hikoillut oon Boråsissa,
    palellut Kostamuksessa.
    Leivän uurteet kämmenissä,
    lohtu vain unohduksessa.
  2. Parakissa lavereita,
    naisen ruumis seinässä.
    Maitohorsma heilimöi
    kusen polttamassa heinässä.Lauantaina työmaasauna,
    puku päälle kaupunkiin.
    Kavereihin viikon kauna,
    joku vuotaa asfalttiin.Liikaa viinaa, lopputili;
    sen kunniaksi ryypätään.
    Mies etsii työtä viikot turhaan,
    assalle jää kännäämään.
  3. Hän mulle kantaa matkalaukut,
    kun tulen maasta halvan viinan.
    En osaa muuta, vain tarjoon paukut,
    kun näen miehen, kun näen piinan.Ei suomalaista reissusielua
    väkisin pysty aukaiseen.
    Tuore viina polttaa nielua,
    mies katsoo ohitseni kaukaiseen.”Ei tässä, poika, olla mitään hamppareita.
    Mul on tyttö oikein Sibiksessä.
    Mut sil on niitä hienoja kavereita,
    en oo kehdannu käyvä kylässä.”
  4. Reppu täynnä rusinoita
    hän tulee taas, kun on vapaat veet.
    Suomalainen reissupoika
    saa tyttöin silmiin kyyneleet.

 

  1. Granna ting hans ryggsäck rymmer.
    Han är fri och här igen.
    Han är finne. Han har vandrat.
    Kvinnotårar? Ja, än sen.Drömmar hade han väl inga
    då han lämnade sitt land,
    miste jord och miste rötter.
    Vad fanns kvar? Hans tomma hand.I Västerås där har jag svettats.
    Kostamus var jävligt kallt.
    Valkar fick väl mina nävar.
    Jobbet, det var mitt trots allt.
  2. I baracken hårda britsar,
    kvinnobröst på pappersbild.
    Lukten var ej sommarängens,
    piss och svett gör ingen mild.Lördag gick man först i bastun,
    klädde upp sej, for till stan.
    Blev förbannad på en kompis,
    gav på käften, visst för fan.Drack för mycket. Slutlikviden
    fick jag, och det söp jag på.
    Hängde håglös på Centralen.
    Något jobb fanns ej ett få.
  3. Nu så bär du väskan för mej.
    I den klirrar billig-spriten.
    Ta en klunk, ta två, jag ser ju
    hur du har det, arma skiten.Visst har jag en själ i kroppen,
    men den sitter djupt därinne.
    Bara spriten uppenbarar
    något hemligt hos en finne.”Men du, man är sjutton inte alls nån buse,
    och tjejen min hon har studerat.
    Men hon har såna fina vänner.
    Jag fantiserat om att hälsa på.”
  4. Granna ting hans ryggsäck rymmer.
    Han är fri och här igen.
    Han är finne. Han har vandrat.
    Kvinnotårar? Ja, än sen.

Övers. Marita Lindquist

otsikkopalkki