Elämisen tahtiotsikkopalkki
Mun ikäni on kakskytä yksi ja ammattini on työtön,
ja toimipaikkani on tämä kylä, misä kesä on kuulemma yötön
Aamupäivällä kun minä nousen ja äitimuori keittää kahavin,
mietin lähtiskö tännään kylälle vai pistäskö käymään sahdin
Vai makkaisko vallan kotona vai meniskö jänisjahtiin,
kun on tota vähä niinku kyllästyny, tähänki elämän tahtiin

On se mullakin työnantaja ja sen nimi on: valtiolaitos
Se on kouluttanu mua pennusta saakka ja sanonu juo poika maitos
Se maksaa mulle ny työttömyysrahhaa kolomekymppiä päivä,
kun ei kellekään tunnu kelepaavan mun työstäni etes häivä
Ois mulla kyllä vähän asijaa jos tutustua sais siihen mahtiin,
meinaan, oon tota vähä niinku kyllästyny, tähänki elämän tahtiin

Ei se isäukko ennen tarvinnu työnantajaa,
mitä maitoa viijessä tien varteen avuksi kantajaa
Mutta sitten tuli ne viljavuoret ja tuli vaikka mitä,
tuli velat, paketoinnit, emminä kaikkia käsitä sitä
Kyllä minä vielä sen muistan kun lehmät pantiin lahtiin,
ja siitä lähtien kyllästytty on täällä elämisen tahtiin

Oon minä naistakin aatellu vaan tyyriiksi semmonen tullee,
meinaan, näillä munkin palakoilla ei tulis rouvasta kovinkaan pullee
Vaan onhan sitä täälä tuota kulttuuria ja sehän on sentään halapaa
Jallu ei maksa ku nelijä markkaa ja töllöstä känöni alakaa
Ja jos ei mittää muuta keksi niin hukuttaa surut sahtiin,
varsinkin kuno kyllästynyt tähänki elämän tahtiin

otsikkopalkki