Tyhjien talojen maa

Tää on tyhjien talojen maa, jossa katsotaan yötöntä yötä
Kotiseutuaan voi rakastaa, mutta täältä ei löydy työtä
Kyllä täälläkin voi asustaa, mutta parrain on terveenä pysyy
Tulla pitkänkin matkan saa, jos lääkärin hoitoa kysyy

Suru täyttää koivuista rantaa, ennen lähdettiin Ruotsin laivaan
Nyt on suuntana Helsinki-Vantaa, työrukkaset mukaansa sai vaan

Kotiseudun aution nään, kohta lähtijöitä enää
Vain vanhukset tänne jää, joille hyvästit tekevät tenää
Kyläkoulussa opin emneet, taksi tuo muutaman lapsen
Posti ja kauppa on menneet, pysäkillä näen harmaahapsen

Ruska punertaa koivuista rantaa, pakko kaupunkiin oli lähteä
Vaikka elintason se antaa, jotkut kaipaavat koivua, tähteä

Tämä lohduton tulevaisuus, kotien arvo on nolla
Juurettomien elämä uus jossain maailman kartanolla
Siel’ on asumistehtaiden maa, jossa kuulemma ’onnelliset’
Pienen kopin velalla saa, loppuiän sitä makselet

Suru täyttää koivuista rantaa, kotijoki kuin mykkänä virtaa
Se myös ikävää ihmisten kantaa, kylät autiot luovat sen pirtaa

Suomi uusiksi rakennetaan, mut’ se ei ole kasvua aitoa
Osa maasta lahotetaan, kivikylät imee ihmisten raitoa
Nuo hiellä raivatut pellot pikkuhiljaa pusikoituu
Kuka sammuttaa viimeiset kellot? Kylätiet rapautu

Suru täyttää koivuista rantaa, nuoret lempivät täällä ennen
Lähiön pubissa tuoppia kantaa kapakkaenkelit tullen ja mennen

Tämä tyhjien talojen maa, tänne sielu vieläkin halaa
Kun etsii loputonta rauhaa, silloin jotkut ehkä palaa