"Syntynyt lähiössä" v. 1986
otsikkopalkki

Syntynyt lähiössä v. 1986
  1. Syntynyt lähiössä
  2. Mä teen töitä
  3. Kapakan rippituoli
  4. Hän halusi päästä lentoon
  5. Viimeinen irokeesi
  6. Juppeilemaan
  7. Hervantaan, Hervantaan
  8. Puhelinrakkaus
  9. Se tavallinen naapurilähiö
  10. Minna
  11. Ei ota eteen
  12. Uusi nainen
  13. Voi kun pääsis avohoitoon
  14. Hyvää syntymäpäivää
  15. Suomenmaa
1986
SOPOL 1012
otsikkopalkki
Maalaispojan laulujen punainen lanka on vuosikymmenten kulussa ollut maalaispoikien tarinan kertominen kokonaisuudessaan. Näiden juurensa katkaisseiden, työn perässä lähteneiden perusmiesten elämän seuranta, tunteiden tulkitseminen heidän puolestaan on ollut Mikolle suuri haaste, elämän kestävä motto. Ja minne nuo miehet ja naiset päätyivät kotikyliltään, sukutiloiltaan tai torpistaan? Lähiöihin. Siksi maalaispoikien tarina jatkuikin "lähiörapsodiana".

"Se oli oikeastaan tilaustyö. V. 1985 silloinen Valkeakosken työväenmusiikki-tapahtuman vetäjä Reijo Nättiaho pyysi mua tekemään yhdessä Harrin kanssa jonkun mittavamman konsertti- ja näyttämökokonaisuuden." Tehtiin rapsodia, kokoelma lauluja ja sketsejä ihmisten elämästä lähiöissä.

Mikko ja RömppäLähiörapsodia vuonna 1986 yhdessä näyttelijä-ohjaaja Raimo Grönbergin kanssa.

Lauluntekijät ottivat aiheen sen verran tosissaan, että haastattelivat nuorisotyöntekijöitä, pappeja, poliiseja ja lähiöalueiden ihmisiä.

Näyttelijä-ohjaaja Raimo Grönberg oli ohjannut Alatalo-Rinteen lauluista Kemin teatterille musiikkinäytelmän "11. virta". Hän olikin sopiva henkilö työryhmään. Näyttämöversiossa Grönberg näyttelee ja laulaa, Alatalo laulaa ja- näyttelee. Mielenkiintoinen yhdistelmä, joka myös tuli tv-2:ssa ulos taltiointina.

Levyn nimeksi ei laitettu kovin kulttuuripitoiselta kuulostavaa rapsodiaa, vaan ikään kuin parodiana Springsteenin "Born in the USA" –biisille "Syntynyt lähiössä". Levyn julkaisi Finnlevystä lähtenyt Gugi Kokljuskin, joka pyöritti tuolloin Sonet-yhtiötä. Gugi ei uskonut kovinkaan paljon kaupalliseen menestykseen, mutta piti Mikkoa arvossa; olihan mukana myös Mikon Syksyn Sävel- biisi.

Kuvaavaa lähiölevyn ironialle ovat biisien nimet: "Lähiön tie- laulu vaalikarjasta", "Mä teen töitä - kun on rahaa, ei tarvi tehdä niin paljon pahaa". "Hän halusi päästä lentoon" oli tosi tarina itsemurhasta, "Viimeinen irokeesi" nuoresta ihmisen peilikuvasta, erilaisesta nuoresta. "Voi kun pääsis avohoitoon" ennakoi jo tuolloin 2000-luvun traagista tilannetta, kun mielisairaat ovat kaduilla. "Ei ota eteen" kuvasi suomimiehen vanhenemista ennen kuin Viagrasta tiedettiin mitään, "Uusi nainen" taas nykynaisten vaatimustason nousua.

"Kapakan rippituoli"- laulusta tuli kestohitti pubeihin, missä Mikko esiintyy. Se oli riittävän yksinkertainen ralli. Ja niin kävi, että Mikko voitti vielä neljännen kerran Syksyn Sävelen, tällä kertaa ei sketsien ja lavashown voimalla, vaan  "Minna"-laululla, jota tosin väitettiin plagiaatiksi. Tästä Syksyn Sävel- voitosta lauluntekijä itse on ylpein, kaikesta huolimatta. Laulu kertoo emansipoituneesta naisesta, poikamiestytöstä, jo tuolloin v. 1986. Siksi se sopikin hyvin lähiölevylle.

Edes Syksyn Sävel - voitto ei auttanut albumia menestykseen. Suomen kansa ei enää 1980-luvulla halunnut kuulla viihteessä asiaa. Se aika oli jäänyt 1970-luvulle. Kuvaavaa on, että myös mittavalla lähiörapsodia-kiertueella yleisön vastaanotto oli paras maaseudulla. Lähiöissä, missä rapsodiaa olisi tarvittu, ihmiset eivät jaksaneet lähteä asuinnoistaan illalla konserttiin. "Ehkä he eivät halunneet kuulla, kuinka huonosti heillä menee! No, ei lähiörapsodia pelkkää kritiikkiä ollut. Se oli hauska esitys, jossa oli pirullista huumoria".

"Kaikilla mausteilla" v. 1987
otsikkopalkki

  1. Kaikilla mausteilla v. 1987Viivy vielä hetki
  2. Anna mulle yksi yö
  3. Tytöt tahtoo pitää hauskaa
  4. Viimeinen tango Paraisilla
  5. Tyttö-poika
  6. Lapin yö
  7. Yhdentekevää
  8. Kaikilla mausteilla
  9. Suomi on iso maa
  10. Lankoja pitkin
  11. Ruusuja ja timantteja
  12. Väsynyt yöhön
1987
BBL 1053
otsikkopalkki

Vuosien hiljaiselon jälkeen Alatalollekin koitti jälleen menestys. "Kaikilla mausteilla" oli hyvä levy ja se nousi myös yleisön suosioon yli 20000:n myynnillä.

"Se kävi myös myyntilistoilla, vaikka jo silloin listat olivat silmänlumetta. Iskelmätyylisillä levyillä, vaikka se olisi myynyt kuinka paljon, ei ollut juuri asiaa listoille. Ne oli siten painotettu, että rock oli huippusijoilla vähemmälläkin myynnillä. Sitä ilmiötä, mikä tapahtui Amerikassa - todelliset myynnit paljastettiin - ei ole tapahtunut vielä koskaan Suomessa. Kantri oli myynyt Jenkeissä koko ajan, mutta se ei näkynyt listoilla. Kun listoja alettiin tehdä todellisen myynnin mukaan kassapäätteiden kautta, kantri nousi listojen kärkeen. Samalla kantri alkoi myydä enemmän ja enemmän", toteaa Alatalo. "Sama lumipalloefekti olisi tapahtunut Suomessakin iskelmälle, mutta sen ei annettu tapahtua. Myös paikallisradiot olivat juonessa mukana: kansalle ei soitettu sitä, mitä se oikeasti halusi. Näin ei oikein mikään musiikki myynyt ja levyteollisuus ei kasvanut odotusten mukaisesti", toteaa Alatalo. "Mielenkiintoista nähdä, saako kansa vuonna 2001 haluamaansa, kun iskelmäradioita syntyy kautta maan".

On oikeastaan hämmästyttävää millaisia "sleeper-hittejä" Mikon v. 1987 levyllä oli. "Viivy vielä hetki"- laulusta tuli klassikko ja yksi Mikon myydyimpiä lauluja edelleen. "Tytöt tahtoo pitää hauskaa" on bailaamaan lähtevien mimmiporukoiden "taistelulaulu".  "Anna mulle yksi yö"- laulu kertoo sodasta ja rakkaudesta, missä kaikki on luvallista - uskottomuuskin. Laulu on vuosi vuodelta tullut tärkeämmäksi tanssiravintoloiden ja Lapin hiihtokeskusten yleisölle. Tämäkin siitä huolimatta, kuinka vähän radiot ovat suostuneet Alatalon 1980- ja 1990-luvun biisejä soittamaan. Vanhoja 70-luvun "rockjuttuja" soitetaan kyllä.

"Voi vain kuvitella, millaisia superhittejä olisivat olleet edellä mainitut ja vaikkapa kaunis "Lapin yö", jos ne olisivat saaneet oikeudenmukaisemman kohtelun medialta", sanoo trubaduuri "Mutta viihteessä ei ole työvoittoja!" Siitä huolimatta levyn lauluista monet ovat jääneet elämään, eikä vähiten Mikon ja Juicen duetto "Yhdentekevää", joka myös kuvaa hyvin miesten asennoitumista mediapellein tapaan nostaa ylös ja painaa alas tiettyjä artisteja.

"Tärkeintä on se, että itse tiedät tehneesi asiat hyvin. Kyllä se kunnian kukko laulaa joskus - viimeistään, kun aika on jättänyt ja horsma kasvaa päällä!" sanoo laulaja itse. Tästähän on kosolti esimerkkejä.

"Napapiirin huumaa" v. 1989
otsikkopalkki

  1. Napapiirin huumaa v. 1988Pihtareiden bakkanaalit
  2. Napapiirin huumaa
  3. Kännissä kotiin
  4. Leikkikalu
  5. Leipää
  6. Kissanpentu
  7. Pari peruskaljaa
  8. Tytöt tahtoo pitää hauskaa
  9. Mr. Majoneesi
  10. Suomalainen perusnainen
  11. Smith & wesson '38
  12. Liian aikaisin
  13. Kansakunnan kermaa
  14. Yöelämää Leningradissa
  15. Maalaispoika oon/La bamba
  16. Ihmisen ikävä toisen luo/Minna/Syli
  17. Hän hymyilee kuin lapsi
1989
BBL 1068
otsikkopalkki
Alatalo on aina ollut parhaimmillaan elävän yleisön edessä. Hän ei välttämättä pelkää isojakaan konserttisaleja. "On tuota vartaloa kasvanut sen verran, että pystyn täyttämään isommankin lavan", heittää laulaja itse. Sytyttävin yleisö kuitenkin on ihan tavallinen suomalainen pubi- tai klubiyleisö, joka on riittävän lähellä ja johon saa helposti kontaktin. Ihmisiä kansantaiteilija ei pelkää, päinvastoin. Hän saattaa keksiä jostakin yleisön huudosta hauskan repliikin tai vääntää vitsin tilanteesta kuin tilanteesta. Tämä on taito, jota ei kaikille laulajille ole suotu. Mikko onkin enemmän viihdyttäjä, entertainer, kuin pelkkä laulaja. Hän haluaa, että yleisö viihtyy.

Oli kulunut kahdeksan vuotta Mikon ensimmäisestä Pispala-livelevystä. Niinpä Mikko bändeineen suuntasi äänityskaluston kanssa Mikkelin Päämaja-pubiin, joka oli maankuulu hyvästä meiningistään v. 1988. Siellä syntyi live-levy "Napapiirin huumaa". Uudet biisit sinällään eivät olleet Alatalo - Rinteen parhaimmistoa, enemmänkin pöytälaatikkoon jääneitä. Tällaisia olivat mm. "Pihtareiden bakkanaalit", "Pari peruskaljaa" ja "Smith & Wesson -38".

Muutama vanha biisi oli mukana: "Mr. Majonees", "Sielunmiljonääri" ja tietenkin "Ihmisen ikävä toisen luo", oltiinhan pubi-ympäristössä, missä laulu oli ollut jo vuosia jukebox-hitti. Muutama helmi kuitenkin tällä levyllä on. "Kännissä kotiin" on koskettava tarina pubista uloshorjuvasta perusisukista, "Leikkikalu" taas kertoo miehestä seksuaaliobjektina varsin roisiin tapaan. "Leipää" on varsin tyylikäs kuvaus aviosuhteen materialismista ja sokerina pohjalla oivallinen kuvaus siitä, miten naiset lähtevät Leville levit…toimaan ja miehet Sääriselälle seminaariin. Kyseistä "Napapiirin huumaa"- laulua toivotaan Mikon Lapin rundeilla edelleen. Tosin eräs mies sanoi laulajalle: "Älä laula sitä Napapiiri-juttua muijani kuullen, kohta se ei päästä mua yksin Lappiin!"

Live-levy myi kohtalaisesti, varsinkin huoltoasemilta se ostettiin autoihin juuri Lapin reissuja varten.

 
 

"Lapsi on terve, kun se heiluu" v. 1988
otsikkopalkki

  1. lapsi on terve, kun se heiluu v. 1988
    Rullaati rullalauta
  2. Krokotiili
  3. Minen mee uimaan
  4. Amaldiina ja mies-mies
  5. Taikanappi
  6. Epistä ja asiaa
  7. Isi kasvattaa
  8. Valkoista sekä mustaa
  9. Känkkäränkkä aamiaispöydässä
  10. Poika, jolla oli maailman suurin ääni
  11. Laulava koira
  12. Äidin vika
  13. Kolmen markan hevonen
  14. Vuorenpeikon apulaiset
  15. La bamba
1988
BBL 1064
otsikkopalkki
"Kaikilla mausteilla"- levyn Alatalo teki Bluebird-levy-yhtiölle, joka nimenomaan houkutteli laulajan sinne hyvän myyntiorganisaationsa ansiosta. Sen sijaan taiteellisille arvoille ei yhtiössä Mikon mukaan paljon pantu painoa. Kerrankin hän meni hienon levynkansikuvan kanssa yhtiöön. Hänelle sanottiin: "Liian hyvä kansi. Junttikansa ei osta! Huononnetaan sitä!". Tämä rassasi kovasti kunnianhimoista lauluntekijää, joka satsasi myös kannen suunnitteluun. Eittämättä hän olisi saanut "taiteellisesti arvostavamman" kohtelun jossain rocklevy-yhtiössä, mutta se oli jo myöhäistä. Alatalo kuului jo auttamatta lauluineen iskelmä-genreen.

Lastenlaulujakin toivottiin "lällärilaulajalta" lisää. Kieltämättä sille oli oma tilauksensa. Alatalo ja Rinne halusivat tehdä nimenomaan "rytmimusiikkia" lapsille, ei mitään kanteleensoittoa. Näin he toimivat esitaistelijoina mm Fröbelin Palikoille ja muille, lastenmusiikkia rock-poljennolla soittaville, "oikeille" lastenmuusikoille.

Mikko ja Kalle
Mikko on tehnyt neljä LP:listä lastenmusiikkia. Tässä duetto
Kalle-pojan kanssa vuonna 1988.

Jo silloin oli nähtävissä kansainvälisten levy-yhtiöiden halu integroida lapset täysin mukaan nuorisomusiikkiin. "Lasten ei enää annettu olla lapsia, vaan väkivaltasarjakuvat, -videot ja hevimusiikki haluttiin näin myydä entistä nuoremmille ja ymmärtämättömille. Pääasia, että kassakone kilahtaisi mahdollisimman tehokkaasti Helsingin, Lontoon ja New Yorkin kautta Tokioon", sanoo Alatalo.

"Lastenmusiikin alennustilasta ovatkin olleet esimerkkeinä Smurffit ja muut riman alta tehdyt lapsiyleisön aliarvioinnit. Ei riittänyt, että viisivuotias hyräilee ymmärrystä vailla Dingoa "Nahkatakkinen tyttö on nähnyt helvetin...". Nyt haluttiin lasten olevan pieniä aikuisia, laulavan aikuisten seksilauluja ja jopa pukeutuvan pedofiilisetien mieliksi kaikenlaisiin luonnottomiin tenavakilpailuihin!" sanoo itse lauluntekijä.

Tätä kehitystä vastaan, Alatalo - Rinne ovat osaltaan olleet viimeisiä "oikeita" lastenlaulutekijöitä. He ovat halunneet tarjota lapsille pehmeitä arvoja, satua, eläintarinoita… Koska "lapsi on terve, kun se heiluu"- Tuo tunnuslause nousee entistä suurempaan arvoon vuodelta –88. Alatalo – Rinteen lauluja kuunnellessaan lapset vielä saavat olla lapsia. "Poika, jolla oli maailman suuri ääni", "Krokotiili" ja "Laulava koira" ovat tästä hyviä esimerkkejä. Ne ovat lastensatuja, kuitenkin älykkäästi tehtyinä ja oivallusta vaativina. Todellisia koko perheen kupletteja olivat mm. "Äidin vika" ja "Isi kasvattaa".

"Känkkäränkkä - hiihtokoulu" v. 1989
otsikkopalkki

 

  1. Känkkäränkkä - Hiihtokoulu v. 1989Känkkäränkkä hiihtää
  2. Vuorenpeikon apulaiset
  3. Jänöjussin mäenlasku
  4. Taikanappi
  5. Lennä mukaan
  6. Alppihiihtäjän testamentti
  7. Nunnuka lailaa
  8. Tahtipuikko
  9. Laskettelu on rytmin juhlaa
  10. Askelkäännös go-go
  11. Painovoimaa vastustamaan
  12. Hiihtolomalaulu

1989
BBK 153

otsikkopalkki

Kun Alatalon esiintymiset mediassa vähenivät 80-luvun lopulla hurjien Syksyn Sävel- vuosien jälkeen, moni kysyi häneltä, missä hän on ollut. Hieman piruillen artisti vastasi: "Skimbaamassa!" Keikoilla hän tietenkin oli ollut koko ajan. Rundi jatkui vuodesta toiseen, ehkä nyt vain pienemmillä liksoilla ja pienemmissä paikoissa. "Minähän olen ollut pinnalla koko ajan" sanoi muusikko ystäväänsä Irwiniä siteeraten. "Se, etten ole ollut Helsingin mediassa, ei tarkoita, etten olisi keikkaillut koko ajan."

Sikäli kommentti skimbaamisesta piti paikkansa, että Mikko oli todella hurahtanut alppihiihtoon 80-luvulla. Hän opiskeli hiihdonopettajaksi ja huomasi löytävänsä aivan uuden ystäväpiirin hiihtojengeissä. "Hiihto on tuonut minulle paljon elämyksiä ja tärkeitä ihmisiä nurkkakuntaisten muusikkopiirien ulkopuolelta" kertoo laulaja. Saman jutun ovat perässä tehneet mm. Agentsien soittajat, hiihtomiehiä hekin.

Känkkäränkän hiihtokoulu
Känkkäränkkä-hiihtokoulun avulla ovat tuhannet lapset oppineen laskettelun alkeet.

Muusikoilla on tapana pysyä omissa sisäänlämpiävissä porukoissaan ja suhteellisuudentaju muuhun maailmaan katoaa. "Maailmassa on muutakin kuin musiikkia", sanoo Mikko. Kaiken lisäksi tv-hiihtokoulujensa asioista Mikosta tuli useamman sukupolven hiihto-kouluttaja. Moni nuori aikuinen sanoo nyt olleensa Mikon hiihtokoulussa lapsena tai katsoneensa tv:stä Mikon "taikanappi"- opetusta.

Hiihtobuumi meni niin pitkälle, että Alatalo teki sitä opetuskasetin, jolla oli myös hiihdosta kertovia lauluja. Näin yksi episodi sai huippunsa, mutta yksityiselämässään Mikko hiihtää perheineen edelleen. Joskus hän saattaa pitää vielä vanhasta muistista hiihtotapahtuman lapsille, mutta muuten sukupolvenvaihdos on jo tapahtunut: molemmat aikuiset pojat ovat hiihdonopettajia.

 

Go to top