Hasardi

Me leikimme ylijäämäihmisten osapäiväfiksaajaa kabareessa, 
joka täynnä oli ihmisten kuoria.
Pari vuotta mä etsin ihmisnäyttelyn miksaajaa,
mutta elämän viihdeohjelmat ovatkin suoria.
Niin mannekiinit jatkoi jumppaa puhekalut ammollaan,
mutta minä yritin paeta ja päästä oppimaa-aa-aa-aa-aan.

Tää taitaa olla niitä hasardihommia vaan.
Hasardihommia vaan.
Kun elämän basaari avataan,
kyllä myyjiä riittää, muttei lahjoittajaa.
Ja kun kerman päältä kuorit, joudut kurria separoimaan.

Eilen lauloin yleisölle vieraan kaupungin
ja törmäsin moneen taiteentukijaan nopeaan.
Kun ennen lauloin hikisenä tangon tai tarjosin boogietuutingin,
sain silloin tottua moneen kasvoon niin kopeaan.
Mutta minä vaan yksin risteilen, teen lauluja maailmalle.
Ja jos tyyppi neliskanttinen, se ei pääse mun ihoni alle, ei, ei.

Tää taitaa olla niitä…

Lapsena neuvoja sain ja mua myös paijattiin.
Nyt virkamiesholhous ei tunnu mielekkäälle.
Ennen elämän nauha huoku fiilistä, vaikka sitä sfaijattiin.
Nyt harva juttu todella saa minut päälle.
Mutta olenhan mä oppinut paidan päälläni pitämään.
Vanhuutta kai, mutta tänne oon alkanut itämään.

Tää taitaa olla niitä…