"Rokkilaulaja" v. 1977

1. Rokkilaulaja
2. Kokotti
3. Stradiduida
4. Enkeli
5. Voimamiehen tango
6. Lättähattublues
7. Aino
8. Tässä ja nyt
9. Anna mulle lovee
10. Suuri pieni mies
11. Yöpukurock
12. Maisteri
13. Rahat ja henki

1977
LRLP 222

Alatalon ja Harri Rinteen yhteistyö oli koko ajan voimistunut samaan aikaan, kun Mikko ja Juice etääntyivät omille urilleen. Tuon kolmikon yhteistyöhän alkoi pienestä Tampereen Otavalankadun opiskelija-kaksiosta vuonna 1971. Kaikki olivat Dylan-diggareita.

Alatalo - Rinteen yhteistyö kantoi hedelmää biisissä "Rokkilaulaja", joka oli satiirinen näkemys pop-laulajaa ihailevasta pikkutytöstä, joka joutuu laulajan kähminnän kohteeksi. Yllättäen biisi pääsi Suomen Euroviisu-karsintaan vuonna 1977.

Veltto Virtanen, joka tapaili tuohon aikaan hengailla Rinteen kaksiossa (jopa niin paljon , että Rinteen vaimo muutti pois), kuuli biisistä. Hän ehdotti itseänsä esiintyjäksi Mikon Euroviisuryhmään. Veltto puettiin Gary Glitter -asuun (ei alushousuja), Tabula Rasan pojat matkivat Beatlesia ja Mikko itse parodioi ajan suosituinta teinibändiä Bay City Rollersia.

Menestys oli taattu. Lehdistö haukkoi henkeään, paitsi biisille, etenkin Velton käärmemäiselle lavashow’lle. Kansakunta kohahti, että mitä ihmeen tyyppejä nämä ovat. Eniten pelkäsi Tv-1:n viihdepäällikkö Heikki Seppälä. Veltto oli nimittäin luvannut vetää suorassa lähetyksessä housut kinttuun ja paljastaa sukukalleutensa. Näin ei kuitenkaan käynyt ja euroviisuedustajaksikin valittiin Monica Aspelund.

Yleisön odotukset "Rokkilaulajan" ympärillä suorastaan vaativat tekemään koko albumin. Siitä tuli väistämättä "Hasardin" jälkeen Mikon välityö. Lauluntekijän mielessä olivat jo suuremmat visiot: kokonainen laulusarja maaseudusta ja sen ihmisistä; Siirtomaa - Suomen laulut.

"Rokkilaulaja" -albumille tuli kuitenkin muutamia helmiä, kuten Mikon jo koulupoikana ihaileman Stevie Winwoodin (Spencer Davis Group) biisin suomitulkinta "Anna mulle lovee" (Gimme some loving). Itse asiassa biisi antoi vuosia myöhemmin nimensä Love Recordsin nostalgiakokoelmallekin.

Biisin taustalla soittivat Jape Sinisalon säröinen Lowrey-urku ja Silvennoisen jyräävät kitarat. Mikko lauloi korkealta ja kovaa, joka muuten oli jutunaihe tuohon aikaan keikoillakin, falsetti-kuoron myötäillessä. Kriitikot pitivät Alatalon laulamisesta, mutta muuten levy haukuttiin epätasaisena, mitä se olikin. Muita Lahden Microvox –studiolla äänitettyjä biisejä oli mm. "Tässä ja nyt". Myöhemminkin kantria levyttänyt Mikko teki levylle yhdessä Vanha Isäntä-yhtyeen kanssa bluegrass-kappaleen "Lättähattublues".