"Onnenpoika" v. 1979
- Rytistän ja rokkaan
- Vain muutaman vetäisyn tähden
- Jätkät senkun porskuttaa
- Kyröfox
- Vesilasi, vessanavain, heiniä paali
- Syntynyt oon Suomessa
- Onnenpoika
- Se on eldankaa
- Nuoruuden kultasiivet
- Anna-Liisa
- Takaisin keskiluokkaan
- Luulen, että osaisin rakastaa
- Kai vielä kohdataan
HILP 141
Finnscandia antoi Mikolle varsin vapaat kädet tehdä mitä haluaa, mutta Mikon omaa bändiä he eivät millään aikoneet hyväksyä soittajiksi levylle. Mikko piti kuitenkin päänsä. Heikki Hakola (rummut), Juuso Nordlund (basso), Raikku Nyyssönen (kitara) ja Mikon tuleva monivuotinen kumppani Masi Luoma (koskettimet) soittivat levyllä. Janne Louhivuori kuitenkin soitti soolokitarat. Ehkä hyvä niin.
"Syntynyt oon Suomessa" oli osoitus Mikon stemmalaulukyvystä. "Se on eldankaa" edusti jo aika puhdasoppista Alatalo - Rinteen rautalankakuplettia, millaisia he tulisivat tekemään 80- ja 90-luvuillakin.
"Onnenpoika" myi varsin mukavasti Syksyn Sävel-kupletin "Vesilasi, vessanavain, heiniä paali"-biisin ja Mikon kansansuosion ansiosta.
"Mikon parhaat" v. 1979 (Loven singlekokoelma)
- Saara
- Hasardi
- Syli
- Raparperitango
- Kiinan tyttäret
- Maalaispoika oon
- Rokkilaulaja
- Vicky Lee
- Mun lihava mamma
- Jotain
- Hän hymyilee kuin lapsi
- Comedienne
- Myvästi, Mona
- Kaunis mies
LRLP 311
Ennen pitkää veljekset kehittyivät kupletin tekijöinä. "Saara" oli Suomen ensimmäinen reggae-kappale, foneissa jazzmuusikko Sakari Kukko. Biisi oli puhdasta huumoripoppia ja suuri hitti raamattusitaatteineen. Tuo oli vielä aikaa, kun ihmisillä oli vielä yleissivistystä esim. raamatun suhteen.
Kriitikoiden keljuiluun parivaljakko vastasi satiirillaan "Kaunis mies", jossa väitetään laulajan, toisin kuin kriitikoiden, omaavan edullisen ulkonäön. Katkeruus kuulemma johtui siitä.
"Välikausitakki" v. 1978
- Ne tekee teistä rehua
- Anne on kaunein -Baby I Love You
- Danny, Go Home
- Å, Å, Å, Åström
- Popvammanen
- Pitäis päästä telkkariin
- Kulttuurihuora
- Mutta onko siinä sanoma
- Pikajenkka
- Taikuri
- Uusfasismia vastaan
- Voihan sylvi
- Depressio-blues
- Vittu
- Deval-voi
- Työvoima on valtiovallan
- Oikeat miehet
- Talouselämän rautaiset lait
CD-version bonus-kappaleet. Alunperin Soundi-levyltä SOUND 1/1977:
- Lainelautaileva kana -Surfing Bird
- Popidoli
- Hyvää jatkoa jos oma ei riitä
- Särkynyt illuusio
- Poltetaan tupakkii
- Lyyli lyyli
- If she don't love me she must be insane
1978 LRLP 289, 2000 LRCD 289
Albumi ei ollut Mikon oma levy, mutta hyvin pitkälle hänen kasaamansa. Albumin idea oli Harri Rinteen, mutta käytännössä työt ennen kaikkea tuottajana teki Mikko. Albumi sisältää runsaasti muualtakin tuttua Alatalon ja Rinteen yhteiskunnallista satiiria - tänä päivänä ehkä vielä enemmän todentuntuista ja ymmärrettävää kuin ilmestymisajankohtanaan.
Mukana oli myös Rinteen ja Veltto Virtasen yhteistyön satoa ja Juicen lauluja. Koska kyseessä oli räävitön parodia, mukana oli tietenkin myös aitoja mainoksia, ensimmäistä kertaa Suomessa.
Loppu manserockin nelikon viimeisestä yhteistyöstä onkin historiaa. Hauska yksityiskohta on tulevan Kummeli tähden Heikki Silvennoisen esiintyminen hulluna voimistelunopettajana. Levyllä soittivat bändit Tabula Rasa, Vanha Isäntä ja Kaustisen kansanmusiikki-instituutin Hannu Sahan puhallinorkesteri Mummi Kutoo.
"Välikausitakki"-albumin syntyä
Alkuvuodesta 1977 oli Leskinen mukana myös Soundi-lehden tilaajalahjaksi tehdyllä EP:llä, jolla häneltä on mukana biisi Idoli (löytyy myös 1997 julkaistulta kokooma-LP:ltä Sietämätön mies). Taustabändinä toimii Juice-yhtye, tosin ilman Martinia, jonka tilalla soittaa Juke Aronen. Soundi-EP:n muut artistit ovat Veltto Virtanen sekä "Hämeenojan veljekset" Heikki, Taavetti, Juhani ja Miika, joita esitti Mikko Alatalo.
Keväällä Välikausitakki vieraili muutamissa yksityistilaisuuksissa ja heidän piti esiintyä myös TV:ssä, mutta kyseinen esitys hyllytettin, koska se ei ollut MTV:n johtajiston mukaan hyvän maun kriteerejä täyttävä. Kevään ja kesän aikana Välikausitakki äänitti Microvoxissa materiaalia, josta julkaistiin kesäkuussa sinkku Ne tekee teistä rehua // Deval-voi> / Pikajenkka. Kesäkuussa yhtye teki myös ainoan julkisen keikkansa Hämeenlinnan Ämy-konsertissa. Itse keikka, jolla bändiä avusti rumpali Juke Aronen, ei onnistunut kovinkaan hyvin sillä sen aikana herrat Alatalo, Leskinen, Rinne ja Virtanen alkoivat riidellä ja erottaa toisiaan yhtyeestä.
Vaikka yhtye ei enää yhtenäisenä ryhmänä toiminutkaan, äänitettiin pikuhiljaa Välikausitakki-LP:n materiaali erilaisten kokoonpanojen voimin; mukana vieraili muusikoita Juice-yhtyeestä, Tabula Rasasta ja Mummi Kutoo -yhtyeestä sekä vierailevana solistina iskelmälaulaja Esko Rahkonen, joka laulaa kappaleen Pikajenkka. Mukana oli myös edesmenneen Coitus Int -yhtyeen urkuri Pena Pennikilampi, jonka piti liittyä Välikausitakkiin Veltto Virtasen tilalle, jonka kanssa Alatalo ja Rinne eivät tulleet toimeen vaan tahtoivat potkia pois yhtyeestä. Välikausitakin toiminta ei kuitenkaan jatkunut studion ulkopuolella ja niinpä Penninkilammen osuudeksi jäikin ainoastaan Talouselämän rautaiset lait -kappaleen lauluosuuksista vastaaminen.
LP:n kappaleet ovat kahta biisiä lukuunottamatta herrojen Alatalo, Leskinen, Rinne ja Virtanen tekemiä. Vieraat teokset ovat Kari Peitsamon kirjoittama Danny, Go Home, Phil Spectorin Baby, I Love You, johon Juice teki suomenkielisen tekstin nimellä Anne on kaunein. Varsinaisten musiikkiesitysten lisäksi levylle tehtiin myös mainoksia, joissa itseironisesti irvaillaan mm. Mikko Alatalon hieman aiemmin esittämää Musta Casio -mainosta. Jostain syystä Välikausitakki-LP ilmestyi vasta loppuvuodesta 1978, mutta parempi myöhään kuin...
Lähde: RARE, levyjenkeräilijän erikoislehti 4/1993
"Yhdentoista virran Maa - Lauluja siirtomaa-Suomesta" v. 1978
- Kymmenen virran maa
- Pohjanmaan junassa
- Mädäntynyt sydän
- Tunnetko rakkauden?
- Katso mua, Sirkka
- Kirkonkylän rabbi
- Saara
- Vicky Lee
- Elämisen tahti
- Teuvo
- Isänmaa
- Yhdentoista virran maa
1978
HILP 130
Tämä levy on ehdottomasti yksi Mikon lauluntekijä uran pääteoksista. Harri Rinne on tietenkin ollut monien tekstien isä, mutta tämä levy ammentaa hyvin pitkälle voimansa Mikon pohjoisen juurista.
Monelle poptähdelle on traumaattinen kokemus tulla alas suosion huipulta. Niin varmasti olisi ollut Mikonkin kohdalla, mutta hänellä oli tärkeämpää tekemistä: nämä pohjoisen laulut. Hän halusi laulaa jo aikuisillekin ihmisille. Hän halusi välittää, halusi vaikuttaa. Siinä auttoi tietenkin se, että samana syksynä vuonna 1978 Mikko voitti Syksyn Sävelen utopistisella 78000:lla postikortilla. Silloin piti vielä osata kirjoittaa, kun äänesti Syksyn Säveleen. Suuri moka oli se, että levy-yhtiö painosti muuten kunnianhimoiselle, kantaaottavalle albumille mukaan "Vicky Lee"- rallin. Voittajaralli oli sinänsä hyvä, mutta mieluummin muussa ympäristössä.
"Vicky Leen" takia Alatalo saavutti kuitenkin siirtomaa Suomen lauluilleen paljon suuremman yleisön kuin oli uneksinutkaan. Levy myi tuolloin yli 20 000 ja konserttisalit olivat täynnä. Mikko kiersi ympäri maan "Siirtomaa Suomen laulut ja kuvat"- konsertillaan. Suurille valkokankaille heijastetut Suomi-kuvat olivat valokuvaaja Petri Nuutisen.
Alatalon paukuteltua henkseleitään ja heiteltyä lannettaan tunnetuissa iskelmä-kilpailussa rock-kriitikot ja osa rockyleisöstä käänsi hänelle selkänsä. Yhtäkkiä hän ei ollutkaan enää Suomen parhaista poplaulajista. Laulutaito oli mennyt sen myötä, että pienen rockyleisön sijasta miehen tunsivat kaikki peräkylän mummotkin.
Alatalon kuva oli Suomen Kuvalehden kannessa, tosin yhtenä ruutuna muiden joukossa. Se oli merkki siitä, että hänet tunsivat kaikki Suomessa.
Mutta rock-uskottavuutensa hän oli menettänyt. Vasta vuosia myöhemmin monet kriitikot ovat tunnustaneet, että Alatalon "Yhdentoista virran Maa" -albumi oli merkkiteos Suomi-viihteen historiassa. Se, että mies oli samaan aikaan myös kuplettitaituri, nähdään nyt monipuolisuutena.
Vaihtaessaan levy-yhtiötä Lovelta Finnscandiaan Hi-hat -levymerkille Mikko oli siirtynyt Atte Blomin viisaan ja massiivisen hahmon suojasta toisen "ison pojan" Tommi Liuhalan isälliseen ja näkemykselliseen ohjaukseen. Tommin lisäksi tuottaja-kapellimestarina "Yhdentoista virran Maalla" toimi jo tuolloin omaperäinen Kalervo "Kassu" Halonen. Kassun innostamissa sessioissa rumpuja ja bassoa soittivat legendaarinen "Made in Sweden" -kaksikko Vesa Aaltonen ja Pekka Pohjola, Suomen kansainvälisesti tunnetuimmat muusikot Jukka Tolosen ohella. Kitaraa soitti Janne Louhivuori. Mm. biisiin "Isänmaa" hän soitti 28 kitaraa päällekkäin Queen -yhtyeen Brian Mayn tyyliin. Kassu halusi kokeilla erilaisia asioita.
Itse nimibiisi on kronologinen historian katsaus meistä suomalaisista, minkälaisia perkuleita me olemme. Laulussa käydään läpi menneisyyden traumat , koti, uskonto, isänmaa, sotatantereet, vainajat, muuttunut, outo kotiseutu.
Ja lopulta rakkaus-viha suhteen tunnustaminen 10 virran maahan, josta lähti yhdestoista, ihmisten virta. Biisi on toteutettu minimaalisesti: vain Mikon kitara ja kiihkeä "saarnamiehen" ääni. Saarnamiesten vallankäyttöä Mikko käsittelee äänikuvaelmassa "Saarna".
< - - Maalaispoika Hollywoodissa ensimmäistä kertaa vuonna 1978. Hälytyssoitto tuli: "Äkkiä kotiin! Olet voittanut Syksyn Sävelen". No, Hollywoodissa Mikko teki pari vuotta myöhemmin California Iltatähti Specialin.
Se on jo selkäkarvat nostattavaa kuultavaa. Kansan Uutisten päätoimittaja kommunisti Erkki Kauppilakin havahtui ja lähetti Mikolle kortin: "Älä pilkkaa laestadiolaisuutta. Se on kaikissa meissä, jotka olemme siinä kasvaneet!". "Nuoruuden kultasiivet" on Mikon tilitys kokonaisen sukupolven unelmien kuolemasta. "Katso mua, Sirkka" ennakoi jo EU-ajan evakkoliikkeitä. "Elämisen tahti" oli tuon ajan työttömien laulu. "Teuvo" oli Alatalon "Kahdeksan surmanluotia". Myöhemmin Alatalo - Rinteellä (Siirtomaa-Suomen laulut 3) olikin mahdollisuus tehdä musiikkia toisen Mikon, Niskasen elokuvaan.
"Pohjanmaan junassa" oli bluegrassia, olihan Alatalo sitä tehnyt jo aiemmin Vanha Isäntä -bändin kanssa singlelle "Lättähattublues". "Anna-Liisa" oli rakkauslaulu nuoruuden kuolleelle ystävälle, "Mädäntynyt sydän" taas muisteli kotiseutua. Kaiken kaikkiaan "Yhdentoista virran Maa" on vahva kokonaisuus, joka on osoittautunut vaikeaksi ylittää 600 laulun parivaljakollekin.
• Vuoden 1978 Syksyn Sävel-voitto "Vicky Lee"-kappaleella teki popparipojasta
koko kansan ralli-Mikon, joka toisaalta lauloi vakavia lauluja maaseudusta.
"Viimeinen lehmipoika" v. 1978
Hannelore- Aamuyön kahvit
- Banana split
- Neptunussilmät
- Young girl
- Pequena
- Hyvästi, Mona
- Täältä tulee beibi
- Yönsäde
- Ehdoton Maria
- Älä yhtään pelkää
- Viimeinen lehmipoika
1978
LRLP 264
Harri Rinne oli kirjoitellut jo vuosia erilaisia rakkausrunoja ja lauluideoita pöytälaatikkoon. Niistä aineksista kumppanukset Alatalo - Rinne väänsivät laulut albumiin "Viimeinen lehmipoika". Levyn upean kansikuvan oli kannentekijä Ben Kaila ja Timo Kelaranta löysivät Pariisista kirpputorilta.
Albumi jäi täysin huomiotta, olisikohan Suomeen koittanut uuden aallon ja punkin aika. Nuorisoa eivät kiinnostaneet sofistikoidut rakkauslaulut, enemmänkin kapina Pelle Miljoonan tyyliin. Kuitenkin albumi sisältää muutamia todellisia helmiä. Pojat tekivät selvästi liian kypsiä, liian aikuisia biisejä nuorisolle.
"Hyvästi Mona" on koskettava tarina luopumisen tuskasta. Alatalo - Rinne olivat myös Espanja-faneja –siitä seurauksena osittain espanjankielinen "Pequeña", joka on jäänyt elämään. Eagles-tyyppisen kitarasoolon soittaa Heikki Silvennoinen. Tiettävästi Suomen ensimmäinen texmex-levytys on tällä albumilla. "Älä yhtään pelkää"-biisissä haitaria soitti Pedro Hietanen, kun Mikko oli ensin soittanut hänelle Ry Cooderin "Chicken Skin Musicilta" Flaco Jimenezin soittoa.
Levyllä soitti Mikon kokoama bändi Coitus Inc. (ei siis Int.). Silvennoinen - Nordlund - Aronen vahvistettuna Sinisalolla. Itse bändi eli kesästä 1977 uuden vuoden aattoon 1978. Mikko yritti istua kosketinsoitinten taakse yhdeksi bändin muusikoksi. Se ei onnistunut. Fanien odotukset olivat jotain muuta kuin artistin intohimot tosimuusikoksi.
|
Coitus Inc. oli Mikon yritys olla yksi bändin jäsenistä. Bändi teki yhden pitkäsoiton: "Viimeinen Lehmipoika" ja kiersi keikoilla puolitoista vuotta v. 1977-1978. Vas. Heikki Silvennoinen, Juuso Nordlund, Juke Aronen ja Mikko Alatalo. |
Muutenkin aika oli popmaailmassa muuttunut. Oli punkkarit ja oli diinarit. Helsingin kulttuuritalolla Coitus Inc:n viimeisellä keikalla Alatalo pitkätukkaisine "hämysoittajineen" sai tuta ajan hengen: kymmenkunta rasvatukkaista diinaria pyllisti bändille paljaat takapuolensa. Tytöt vielä kutakuinkin diggasivat söpöä laulajaa.
"Viimeinen lehmipoika" on kaunis muisto tuosta tylystä ajasta, jolloin Alatalon nimi "karvapäägallerioissa" oli tippunut ja levy-yhtiökin teki kuolinkouristuksia. Loven konkurssin myötä v. 1978 yksi episodi Suomen hienointa ja kokeilevinta historiaa oli takanapäin. Hurriganes, Juice ja Mikko siirtyivät Finnscandialle, suuren kotimaisten "kaupallisen" levydynastian listoille. Sekin konserni sittemmin siirtyi 1990-luvun suuren laman aikana muiden lailla kansainväliseen omistukseen. Mikon oli aika siirtyä teinitähteydestä miesten hommiin. |
