Tämä kokoomalevy syntyi tavallaan vahingossa, Hi-Hat-levy-yhtiön toivomuksesta. Mikko voitti Syksyn Sävelen toistamiseen v. 1980 koko kansaa naurattaneella "Rikoo on riskillä ruma"- rallilla. Bändi esiintyi possunpunaisissa trikooasuissa, Mikko repi verkkarinsa haarovälin suorassa lähetyksessä.

Tuohon aikaan Syksyn Sävel oli koko kansakuntaa seisauttava spektaakkeli. Jo Irwin, Jussi Raittinen ja Eki Liikanen olivat tehneet tv-esiintymisistään show:ta avustajineen, mutta vasta Alatalon ryhmä show'asi koko kilpailun pystyyn. Jopa muissa levy-yhtiöissä oltiin katkeria, etteikö täällä enää pärjää pelkällä musiikilla? Alatalon spontaanit tv-showt olivat jonkinlaista "esi-Kummelia" (olihan Mikko nähnyt Silvennoisen showt jo keikkabusseissa vuosien varrella). Syksyn Sävel-esiintymisestä puhuttiin vielä pitkään kisan jälkeenkin, toisin kuin nykyään.

Kun "Rikoo"- singlen B-puolesta  "Ihmisen ikävä toisen luo" oli tullut vielä suurempi hitti, oli pakko tehdä kokonainen lp biisien ympärille. Albumi myi heti kultaa. Se on yksi Mikon kolmesta kultalevystä. Ellei parivaljakko Alatalo - Rinne olisi ollut niin tuottelias ja olisi tehnyt harvemmin levyjä, olisi kultaakin ehkä tullut enemmän. Mutta pojilla oli kova kiihko sanoa asioita ja tehdä lauluja. Ja laulut piti saada levyille. Saattoipa tasokin vähän vaihdella.

"Rallit" olivat kuitenkin parhaimmasta päästä, suurin osa hittejä "Maalaispojasta" ja "Hasardista" kauniiseen "Tunnetko rakkauden"- biisiin. "Ihmisen ikävän" suuri menestys on jatkunut. Se on edelleen yksi suosituimmista karaoke-lauluista ja löytyy useimmista laulukirjoista. Monet bändit ja artistit ovat sitä laulaneet, jopa rocktaitaja Ismo Alanko.

"Ihmisen ikävä" sai jotkut kriitikot entistä enemmän kritisoimaan Alataloa. Heidän mielestään "Ihmisen ikävä" oli vain eskapismia ja yksi esimerkki lisää molli-iskelmien "surullisten laulujen maassa". Edes rock-kitaristi Tapio Mannisen kiihkeä kitarasoolo ei heitä auttanut ymmärtämään laulun merkitystä monille ihmisille. Kuitenkin 20 vuotta myöhemmin laulua pidetään suomalaisten popiskelmän klassikkona, jota Mikon on laulettava edelleen yleisön toivomuksesta joka keikalla.