Tyhjä on taulu
Viime yönä yksin täällä lampaita mä laskin
Katsomaan jäin kuuttakytäyhdeksää
Olen ollut lammas, joka heitti suden maskin
Vaikka nimet muuttuu, samat kasvot jää
Kun sinut näin niin luulin jo sut kohdanneeni jossain
Kuuluitko mun aikaisempaan elämään?
Kuulut puron kohinaan etkä betonimaailmaan
Linnut aamuun lauloi, kun mä sinut näin
Tulet viereen istumaan ja kysyt sisimpääni
Se on kerho: elämänsä statistit
Sä kerroit, sua kutsuu kotiin vielä isin ääni
Mutta sinä tänne jäädä tahtoisit
Loppujen lopuksi sä olet pelkkä tyttö
Ehkä juuri siksi minut avasit
Kuulut puron kohinaan etkä betonimaailmaan
Linnut aamuun lauloi, kun mä sinut näin
Mä tänne tulin miettimään, mut’ saanut en mä rauhaa
Ehkä liian moni lähtee vuorten taa
Palasiksi heikot sielut laakson miehet jauhaa
mutta oisko pako yhtään oikeutetumpaa?
Äänetön laulu mua tyydyttää.
Tyhjä on taulu. Vanhat pensselit jää.
Vastausta en saanut, sitä kun ei oo
Sinä olet vastineena vastauksen
Vilpittömyys ihmisille olis a ja o
jos ne joskus oppimaan vain suostuis sen
Äänetön laulu mua tyydyttää.
Tyhjä on taulu. Vanhat pensselit jää. Maalaan elämää.