Babyla Rasa

Sä kannat sun sisälläs ihmettä
– pientä, suurta voimaa
Tunnet, miten se liikkuu, kiikkuu
poutapäivän laineilla sun

Kun korvaani joskus painan
mä tuon pullean suuren massun
Mä tunnen, se potkii, hotkii
ensituoppeja elämänjuomaa sun

Sä sanot, ei toivota liikoja,
kun vain elämään oppii
Se siellä jo mammaa jammaa
niin sen aloin avojaloin minäkin

Niin pieni lapsi
itsekin luotsaajaksi vielä oot
Kun harmaahapsi jossain joskus oot
kai silloinkin epäilen