Suomalainen reissupoika 

Reppu täynnä rusinoita hän tulee taas,
kun on vapaat veet.
Suomalainen reissupoika saa
tyttöin silmiin kyyneleet.
Ei ole haaveet suuren suuret,
kun joutui maansa vaihtamaan.
Ne veivät tilan, ne veivät juuret.
Mies aina uskoo uudestaan.
Mä hikoillut oon Boråsissa,
palellut Kostamuksessa.
Leivän uurteet kämmenissä,
lohtu vain unohduksessa.

Parakissa lavereita,
naisen ruumis seinässä.
Maitohorsma heilimöi
kusen polttamassa heinässä.

Lauantaina työmaasauna,
puku päälle kaupunkiin.
Kavereihin viikon kauna,
joku vuotaa asfalttiin.

Liikaa viinaa, lopputili;
sen kunniaksi ryypätään.
Mies etsii työtä viikot turhaan,
assalle jää kännäämään.

Hän mulle kantaa matkalaukut,
kun tulen maasta halvan viinan.
En osaa muuta, vain tarjoon paukut,
kun näen miehen, kun näen piinan.

Ei suomalaista reissusielua
väkisin pysty aukaiseen.
Tuore viina polttaa nielua,
mies katsoo ohitseni kaukaiseen.

”Ei tässä, poika, olla mitään hamppareita.
Mul on tyttö oikein Sibiksessä.
Mut sil on niitä hienoja kavereita,
en oo kehdannu käyvä kylässä.”

Reppu täynnä rusinoita
hän tulee taas, kun on vapaat veet.
Suomalainen reissupoika
saa tyttöin silmiin kyyneleet.