Suomalainen Odysseia

Piirrän kirjaimia junan ikkunaan,
kuin elokuvissa nään laajan pohjanmaan
Isännät on vaihtuneet, köyhimmät pois muuttaneet
Juna pohjoiseen vielä monta kuljettaa

Niityn keskellä nään legokaupungin,
betoniset leikkikentät grynderin
Näen pieniä ihmisiä, niin vähään tyytyviä
Juna pohjoiseen vielä monta kuljettaa

Näen verstaita ja minkkitarhoja,
pihoissa nään elintason harhoja
Tyylittömiä taloja, bensatemppeleiden valoja
Juna pohjoiseen vielä monta kuljettaa

Rikkirevittyjä soraharjuja,
vauno-osastossa kaljakarjuja
Jotka pilkkaa jotain mutikseksi, ja huutaa: kelpaaks’ seksi?
Juna pohjoiseen vielä monta kuljettaa

Näen rukoushuoneen, jossa kaadutaan,
näen hautausmaan, jossa maadutaan
Näen ammustehtaankin, näen pellot, asfaltin
Juna pohjoiseen vielä monta kuljettaa

Junan eteisessä vilkkuu punasta,
sitten maija hakee miehen junasta
Näen nauravia nuoria, ruotsiapuhuvia huoria
Juna pohjoiseen vielä monta kuljettaa

Viimein tunnen tutun hajun nenässäin,
”se on rahan haju”, sanoo mies vieressäin
”Aurinkovoima ja vihreä tie, vain työmiehen elintason vie”
sanoo mies, kun juna meitä kuljettaa

Nähdä valkea kaupunki ja sitten kuolla,
laiva torilla ja makasiinit tuolla
Teatteri meressä, ja yliopisto suolla
Juna ihmeitä katsomaan kuljettaa