Taksimiehen poika

Autotalli ja pikkuinen mökki,
pihalla kukkiva tuomi.
Isän reviiri jokilaakso, mulla se on koko Suomi.
Kun oppinut kerran on kulkemaan,
sitä vaikea on lopettaa.
Aivan turha on keikkamiestä kahleilla opettaa.

Kilometrejä useita miljoonia,
monta pimeää sumuista yötä.
Ulkoa osataan mutkat jo nuo,
kyl sää tiiät, tää on vain työtä.
Myös minun lahkeissa
roikkunut moni koira on kuonostaan.
Minkäs laulajapoika hymylleen voi,
se tulee luonnostaan.Mä olen taksimiehen poika,
siis syntynyt kulkemaan,
työmiehille ja herroille yhtälailla laulamaan.
Ja ihmisten ilot ja surut joka päivästä saa erilaisen.
Auki urut, leivän murut
haet halki maiseman suomalaisen.

Vuosi vuodelta isäni tullut on
jotenkin viisaammaksi…
Syntymä, elämä, kuolema –
aina on mukana taksi.
Paljon on isäni nähnyt,
paljon myös minä tuun näkemään,
kun pieniä valonpilkkuja
vien ihmisten ikävään.Mä olen taksimiehen poika…

Kun taksin katolla valo tuo sammuu,
vielä pojalle auki on baana.
Hän ajaa elämän sivuteillekin
isän lailla innokkaana.
Ja kun mittari tullut on täyteen,
kirkonkylän urut jo soikaa!
Silloin pitkässä mustassa Pullmannissa
Viedään taksimiestä ja poikaa.