Harmaa Ferguson

(San. Alatalo-Aittoniemi)

Se oli viiskymmen-luvun vaihteessa,
kun ensi kerta nähtiin pelloilla
Pikkuinen harmaa Ferguson,
se farmarin muistoissa vieläkin on

Pihan reunalla rähjässä ladossa,
pärekaton reikäisen suojassa
Nyt lojuu hyljätty Ferguson
Lyhty roikkuu, tassu tyhjänä on

Piikki-nokka Mosse on seuranaan,
tuo entinen ihme Venäjänmaan
Tehty kattojen pellistä, Viipurin
Nyt ruosteessa, tomun peittämäkin

Muistatko Mosse, puolessa pitäjässä,
toukotyöt teki, yks Ferguson vaan
Löpöä lisää, kuski vain vaihtui,
pysähdytty ei tiimaksikaan

Idän ihme se huokaa: Nyt meillä ja muilla,
koneita pihamaat on tulvillaan
Ne vaikka on hankittu verotuilla
EU-pellot pian kesannoidaan

Ei suuri ollut Ferguson voimiltaan,
viisi-kolmatta heppaa ainoastaan
Veti kahta auraa kannassaan,
äes pöllytti multaa toukomaan

Mut ei Fergun kaltaista konsanaan,
ole nähty pelloilla Suomenmaan
Vaik’ on Belarusta, on Valtraakin,
sata heppaa nokalla ja kaksikin

Kai muistat Fergu, nuo yölliset juoksut,
tytöt kun Mossella hurmattiin vaan
Kretongin kahina, heinäiset tuoksut,
ne aistii vielä tunnelmissaan

Pikku harmaa on hiljaa hetken ja vastaa:
Nyt aikamiespojat ei eukkoa saa
Ei poluille aittojen emäntää löydy,
edes turbo-Mersullakaan

Ilta tummuu, yöksi jo hämärtää,
kaksi hyljättyä sen ymmärtää
Maailma muuttuu, mut’ muuttuuko parempaan?
Sade pärekattoa piiskaa vaan

Siel uinuu Mosse ja harmaa Ferguson