On kotipiha hiljainenotsikkopalkki

On kotipiha hiljainen, pitkä ruoho peittää sen
Poissa ovat asukkaat, tyhjä pirtti, lehdot, haat
Mullan alla nukkuvat nyt isä, äiti, rakkaimmat
Ei ole sama koti tää, vain aika lientää ikävää

Lähtöruudussa oon kohtalon Suvun vanhimman se osa on
Nyt tiedän siitä enemmän, mi’ kiertokulku elämän

Kun lapsenlasta leikkivää katson, voin myös ymmärtää,
miksi elämä vie eteenpäin. Joskus hellittää myös ikäväin

On kotipiha hiljainen, aina harvemmin mä näen sen
Nyt siteet ovat katkenneet. On orvon onni maailman veet

Lähtöruudussa oon kohtalon...

Kirkon penkin pääty, paikka mun. Ei ketään ollut eessä,
kun vanhempiani saattelin Nyt heitä täällä aattelin

On kotipiha hiljainen, mut moni muisto täyttää senotsikkopalkki