Pohjoisen laulu

Tuo pohjoisen laulu aina sielussani soi.
Jokapäiväinen leipä meidät meren taakse toi.
Kulki kylään renkkusillat, ei ollut joka ilta säpinää.
Nyt kapakoissa arki-illat juoksee juurettomat nää.
Tuon laulun hellä äiti oli kuuden päivän työ.
Ja laulun herkkä isä on usvainen latomeren yö.

Tuo pohjoisen laulu, se mentiin vaihtoaskelin.
Ja miehet oli miehiä, ne teki oman rivinkin.
Ja tytöt kesäleningeissään seisoi huokuvin rinnoin.
Siellä mieheksi kasvoin posket punehtunein pinnoin.
Ja sitten sinun kanssas mä menin syömään makkaroita.
Me juotiin sittisuutaa, sä poimit päivänkakkaroita.

Kun tulin Ruotsista niin kuin
muutkin kesälomalaiset
vaimon kans vanhalle tanssilavalle,
siellä nuoret pojat saarnas
niin kuin lestadiolaiset
ennen vanhaan seurakunnalle.
Ei ne soittaneet oikeita pelejä lainkaan,
niin kuin ennen Syrjälän Jukka.
Tuomiopäivä tulee, huusi siellä joku
punapäinen poikarukka.

Mutta pohjoisen laulussa on kuuma Argentiinan pusta,
antaa lauluun surureunat kaamoksen kaipuu musta.
On siinä kaihomieltä ja onnen odotusta.
Se auttaa ujon pojan kieltä, se antaa lohdutusta.
Te voitte viedä kaiken, ootte melkein vieneetkin.
Mutta tanssin tieni loppuun, tanssin tieni loppuun
pohjoisen laulun sävelin.