Suomi-neito #2

Kaatoi kapitalismi maan itäisen
Nyt se kaataa jo markkinatalouden
Me sitä kädet pystyssä odotettiin
Lamavuosien aikana antauduttiin

Nuo isänmaan parturit viisaudessaan
luottavat kilpailun jumalaan
Siinä mikään kärsimys inhimillinen
ei oo voittojen vuoksi oleellinen

Suvut hajotetaan, perheet rikotaan
Siteet syntymäseutuun katkaistaan
Vain vanhukset kotikylille jää
olutvaahto ja lööpit vie ikävää

Oi Suomi-neito, Suomi-neito,
sä kuihdut, laihdut, niin valut alaspäin.
Suomi-neito, Suomi-neito,
vaik on mahdoton paluu,
en vihata haluu, mutta vaikea on sua rakastaa.

Tuolta pikkukylästä minäkin
lähdin kauan sitten kuin sinäkin
Vielä yhdessä maisemaa itketään
kun ei kukaan enää maata viljelekään
Kun lähdet pohjoisen lomalle matkustamaan
on silmänruokana röttelöitä, pusikkoa vaan
Ei enää viljapellot siellä heilimöi
On vain joutomaa, jonka ruuhka-Suomi möi

Silloin muistat lapsuuden kylät ja haat,
koivukujat ja hoidetut kasvimaat
Siitä maasta nuo ihmiset leipänsä sai
Näet samat sankarit vanhustentalossa kai

Oi Suomi-neito, Suomi-neito,
sä kuihdut, laihdut, näin valut alaspäin.
Suomi-neito, Suomi-neito,
onko myöhäistä liian
tuon pilatun piian?
Liian myöhäistä onko sua rakastaa?

Vielä slummeissa silmät nuo aukaistaan
On maaseutu monille unelmaa
Vielä elintilasta taistellaan,
puhtaasta vedestä sotia aloitetaan

Silloin vaeltaa vieraat kansat nuo
Ne tulee pohjoiseen kuin seimen lapsen luo
Ne hakee turvaa ja ilmaa raikasta
tästä Suomen herrojen hylkäämästä paikasta

Oi Suomi-neito, silloin Suomi-neito
ei kuihdu, ei laihdu
vaan nousee ylöspäin
Suomi-neito, Suomi- neito
on kotina niiden,
jotka uskovat siihen
Vaikka vaikea on vieraan sua rakastaa!