Suomi-neito

Napanuorasta, Äiti Maa,
lapsesi saa jo pienenä voimansa ammentaa.
Nyt on niin monen taas lähdettävä,
kotipaikkansa työn vuoksi jätettävä.
Se on kuin suuri kivi sun sydämessä,
sieltä lähdetä ei niin kuin kämpästä.
Kannat syyllisyyden ja perinteet,
muistat isien hien ja kyyneleet.
Oi Suomineito, Suomineito,
sä kuihdut, laihdut, niin valut alaspäin.
Suomineito, Suomineito,
vaik on mahdoton paluu,
en vihata haluu, mutta vaikea on sua rakastaa.

Tämä maa on lapsilta lainassa,
velkakirjansa lastemme lapsilta.
Nyt se vesakoituu ja autioituu,
elävä maaseutu erämaaksi hautautuu.
Kaikki täytyy taas uudelleen rakentaa
sinne radan varteen, kehä kolmosen taa.
Kivikyliin taas ihmiset sullotaan
vuoksi tuotantokoneiston tehokkaan.

Oi Suomi-neito…

Ja nuo miljoona lähiöikkunaa
kätkee monta kuollutta unelmaa.
Moni tyytyy vain sijaiselämään
metsän tuoksu ja järvet mielessään.
Mut nousee maaseutu vielä kunniaan,
ruokaa kaupungeissakin tarvitaan.
Moni itkee vielä maaseudun maisemaan,
kun se on pusikkoreservaattia vaan.

Oi Suomi-neito…