Sinisen yöpöydän laatikko

(San. Alatalo-Leskinen)

Mä nuorena miehenä, useinkin Domuksen kerroksiin hakeuduin
Siis illalla maiharin riisuin, ja aamulla jälleen sen ylleni puin
Vaan kerran jäi sieluni talteen, sun sinisen yöpöydän laatikkoon
Sen säilytit hyvin, palautit verstaalle solumme istuntoon
Sanoit: ”Sille nyt tehty on, mitä on voitu,
on sielusi siivottu ja palsamoitu
Ja minne sun maailma vietteleekään,
sun sielusi pääse ei härskiintymään”

On koskissa kolhuja tullut ja kanssa sen rotkoissa rämpinyt oon
Vaan hyvä kun kerran se jäi, sinun sinisen yöpöydän laatikkoon
On lommoja saanut, ja ruhjeita, naarmuja, ontunut verissä päin
Mut aina on noussut se ahdingostaan ja mun onkinut ikävästäin
Mun sielulle tehty on, mitä on voitu,
se saasteita vastaan on desinfioitu
Kun rapistuu kroppa niin se tiedetään:
Mun sieluni pääse ei härskiintymään

Sen helvetin kitaankin äyskäröin kerran ja sinkosin taivaaseen
Ja huomasin sieluni ennenkin mua, sormi pystyssä opastaneen:
”Ei kannata kajota katteettomuuksiin, ei pyrkiä äärettömään
Sun sielussa aina on äärettömyys, se ei liukene mihinkään”
Mun sielulle tehty on, mitä on voitu
Se hellässä huomassa on aateloitu
Jos saan huonot kortit ja niihin jos jään,
mun sieluni pääse ei härskiintymään