Tuo on se miesotsikkopalkki

(San. Leskinen-Alatalo)

Tuo on se mies, joka miettii köysi kourassaan,
meniskö vaatehuoneeseen vai vanhaan navettaan?
Kun pätkätöitäkään löydy ei, kun muija lähti ja mukulat vei
Ei tiedä häntäpään äijä, mistä tässä kilpaillaan

Tuo on se mies, joka seisoo harjalla raunion,
pörssi kun kaatoi kurssin ja pankki vei asunnon
Käy mielialansa lääkintään, on nappi nielussa yhtenään
On sielu vuotanut kuiviin, ja mies liki eloton

Voi, Suomi, sossu ja suhdanteet,
Voi aatteet, karreksi kuivuneet
Voi äidinkieli ja isänmaa,
voi kansaa, alistuvaa

Tuo on se mies, jolla kaappasi firman suhdanteet
On paahtanut pitkää päivää, vaan paukut on loppuneet
Vain tiskikalja on ennallaan, yhä paremmalta maistuu vaan
Voi olla, että on eessä, vihon viimeiset askeleet

Tuo on se mies, jota kuinkin joutavan päiväinen
Kun idean saa, hän tietää, jo ennalta kuolleen sen
Sossun luukulla jonottaa, että koneet kanista käyttöön saa
Muun joutoaikansa viettää, kavereillensa vittuillen

Voi, Suomi, sossu ja suhdanteet,
Voi aatteet, karreksi kuivuneet
Voi äidinkieli ja isänmaa,
voi kansaa, alistuvaa

Tuo on se mies, joka taivaanrantoja maalailee
Kun yksi kaista on valmis, hän uutta jo harkitsee
Ei paikallensa hän koskaan jää, kun määränpääkin jo häämöttää
Hän tietää, että se haave, päivä päivältä loittonee

otsikkopalkki