Turtuneet kasvot

Näin eilen puiston reunassa sairaan miehen
Hän kerjäsi minulta markkaa loasta kadun
Hän puristi sylissään viulua,
mutta sormet oli jo kuolleet
Mä mietin, siinä rujon systeemin tulos
Mä haparoin kohti kotia, tuijotin tiehen
Ohitse sipsutti tyttö, kuin prinsessa sadun
Mä rakastuin hänen hiuksiinsa,
mutta muut oli omenan nuolleet
Kadulla hän möi itseään, se lumous karkasi ulos

Mä huusin omaan korvaani: ”olenko turtunut?”
En osannut silloin vastata, en ainakaan murtunut

Aurinko paistaa, me vaivumme rannan hiekkaan
Porvaristytöt kuin päärynät ohi kulkee
Kyllä punkku on kiva juoda,
kun sen saa ystävältä
Ja maailmahan on kaunis, sitä ihailkaa mielin määrin
Mä katselen lelukaupan muovimiekkaan
Joku samaan aikaan iskuista silmät sulkee
Näen kaupungin täynnä rihkamaa,
mutten tiedä, kenen on nälkä
Ja joku vielä kysyy: ”Onko jossain jotain väärin?”

Mä huusin omaan korvaani: ”olenko turtunut?”
En osaa vieläkään vastata, en ainakaan murtunut