"Puutarha" v. 1993

 

Ystävykset yhdessä. Mikko ja Joel Hallikainen v. 1993	Anna Hanski ja Mikko v. 1993

Juuri, kun hän oli toipumassa seuraavana kesänä, iski sensaatiolehdistö. Se revitteli väärin tiedoin vaimon kuolemaa ja mässäili sillä. Alatalo lähti toisten lehtien palstoilla vastailemaan ja uhkailemaan mediaa. Se oli virhe ja loppumaton tie. "Joka mediaan tarttuu, se mediaan hukkuu" totesi laulaja itse surullisen vino hymyntapainen huulillaan. Luultiin, että Alatalo on tahallaan mediajulkisuudessa. Päinvastoin, monet tavalliset ihmiset tukivat keikoilla Mikkoa ja haistattivat lehtijutuille. Hän itse oli lähinnä vaivaantunut, kun oli keskustelun keskipisteenä ja täysin väärillä asioilla. Hän itse oli halunnut aina tulla työnsä kautta julkisuuteen.

”Puutarha”-levy oli yksi Mikon terapiakeino. Hän kirjoitti itseään ulos surusta. Tuloksena oli koskettavia lauluja. Levy-yhtiö oli vaihtunut Audiovoxiksi ja siellä ei haluttu pelkkiä surusta kertovia lauluja. Jotkut ihmiset taas halusivat, että levy on kokonaisuus henkisiä lauluja ja samaa mieltä oli Mikkokin. Hän joutui kuitenkin antamaan periksi. ”Elämänkin täytyi jatkua. Siksi teimme Rinteen kanssa joitakin kupletteja ja lauluja muistakin asioista kuin minun sen hetkisestä elämästä.” Tällaisia lauluja olivat mm. ”Ruotsinlaivalla” ja ”Miestä väkevämpää.” 

Mikon selviytyminen surusta ja uuden elämänkumppanin löytäminen tuntui ärsyttävän joitakin median ihmisiä. ”Ilmeisesti olisi pitänyt kitua pitempään.”  Vastauksena näille ihmisille Mikko teki laulun ”Ihminen on selviytyjä”. Eräs turkulaistoimittaja kirjoitti Mikon toipumisesta tämän nimisen pakinan. ”Uskon ihmisen sisäiseen voimaan, se auttaa sinut nousemaan, sydän mustelmilla tsemppaamaan.” Tämä oli jo taisteluvoitto mieheltä, joka lauloi samalla levyllä: ”Kun mikään ei tunnu miltään, kun suru täyttää puseron, kun aamulla sängystä nousee, se jo sankariteko on…”.

Marjan kuoleman jälkeen Mikko alkoi lukea Raamattua, itämaista filosofiaa ja uskonnollista kirjallisuutta, kiinnostua parapsykologiasta sekä teosofiasta. Hän halusi oppia katsomaan sisäänpäin, opettelemaan luopumista, kohtuullisuutta, kärsivällisyyttä ja kieltäytymistä. Hän tunnusti haastatteluissa, että oli ollut itserakas ja katuvansa sitä. Sävellahja-ohjelmasta tuttu radiotoimittaja Esko Mustonen kirjoitti useita rajatietoa käsitteleviä kirjoja, joista Kuudes ikkuna teki Mikkoon syvän vaikutuksen. Kirja kertoi henkien maailmasta: viiden ulottuvuuden jälkeen koittavasta kuudennesta ulottuvuudesta. – Vakuutuin, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen muodossa tai toisessa ja jopa sielunvaelluskin olisi mahdollista. ”Tein lukemani pohjalta laulun ”Kuudes ikkuna” ja olen myöhemmin esittänyt sitä kirkoissa, vaikka se ei evankelisluterilaisten oppien mukainen olekaan. ”Tuon ikkunan takana nähdä voi toisen maailmankaikkeuden…”

Levyn nimibiisi syntyi suoraan Mikon ”ylitajunnasta”. Ajatus lähti Marjan viimeisenä syksynään istuttamista tulppaaneista – Pispalan rinteessä oleva puutarha vertautui kuoleman jälkeiseen maailmaan. ”Kirjoitin sanat lähes automaatiokirjoituksella, ne tulivat kuin itsestään ajatellessani Marjaa” kertoo Mikko. Puutarhan ja Kuudennen ikkunan stemmat lauloi Anna Hanski. ”Puhuimme Mikon kanssa paljon tästä biisistä ja olen jälkeenpäinkin kuunnellut sitä usein. Kun myöhemmin monet artistit alkoivat tehdä henkisempiä albumeita, sanoin Mikolle, että sähän olet sen tehnyt. Siinäkin hän oli aikaansa edellä”, Anna sanoo. Toinenkin nimekäs vierailija levylle tuli, uransa huipulla ollut laulaja Joel Hallikainen. Hän lauloi Mikon kanssa duetot ”Kaipaan” ja ”Soitto se soi.”  ”Jokke tuli lohduttamaan siinä vaiheessa, kun en päässyt sängystä ylös. Myöhemmin pyysin häntä levylleni ja hän suostui. Kysyin, millä palkkiolla hän tulisi ja Jokke vastasi: Ei maksa sulle mitään, mulla on jo rahaa. Ystäviä tässä tarvitaan.” Huolimatta keskenään epäsuhtaisista biiseistä, Puutarhasta tuli monella mittapuulla hyvä levy.  Nimibiisi nousi virallisille listoille ja kriitikot kirjoittivat myötätuntoisia, jopa kehuvia arvosteluja. Jotkut nostivat levyn Mikon parhaimpien rinnalle. Helsingin Sanomien Harri Uusitorppa luonnehti Puutarhaa henkistäväksi kokemukseksi. Juuri näissä elämäkerrallisissa tilityksissä laulaa se vakavin ja syvimmältä kouraisevin Alatalo, jonka ounastelut – ”onko kaikki näkyvä harhaa”, ”ehkä elämä on vain unta” – osuvat ihmisenä olemisen perusteisiin. ” En pystynyt itse iloitsemaan levystä, nykyään arvostelut näyttävät upeilta. Mikko sanoo: ”Puutarha ei ole minulle pelkkä laulu. Se on muistopaasi, kukkakimppu rakkaani haudalla. Ehkä ei kuolemaa olekaan, kenties on se vain puutarhan ovi?”