Alatalo Coctail - parhaat remixit (Hämmennetyt mutta ei ravistetut) v. 1997
ALRCD 017
Säv. & san. Alatalo-Rinne paitsi 6 ja 7 Alatalo.
Musiikillinen tuotanto ja sovitukset (vanhojen biisien uudelleenmiksaukset ja uudet versiot): J-P Järvinen, Beeduuri Studio 1997.
Mikko Alatalolta toivottiin 90-luvulla lauluihinsa päivitystä niin, että soundit olisivat lähempänä nykyajan ’teknoa’. Tuottajaksi ja toteuttajaksi löytyi todellinen alansa guru, joka oli tehnyt jo aiemmin jopa kansainvälisiä hittibiisejä tekno- tyylillä. Hän oli J-P Järvinen, jolla oli myös taustaa kansallisena huippujääkiekkoilijana.
Laulut saivat uuden, mielenkiintoisen asun, jopa siinä määrin, että Alatalo on korvannut vanhat versiot näillä uudemmilla versioilla myös myöhemmillä kokoelmalevyillään. Vaikka monet Mikonkin musiikin fanit rakastavat juuri niitä alkuperäisiä versioita, nämä versiot voisivat olla tänä päivänäkin vielä kuranttia kamaa radioaalloilla. Näitä biisejä ei ole ravistettu piloille, vaan hämmennetty aitoon 007-tyyliin!
"Puutarha" v. 1993
Ystävykset yhdessä. Mikko ja Joel Hallikainen v. 1993 | Anna Hanski ja Mikko v. 1993 |
Juuri, kun hän oli toipumassa seuraavana kesänä, iski sensaatiolehdistö. Se revitteli väärin tiedoin vaimon kuolemaa ja mässäili sillä. Alatalo lähti toisten lehtien palstoilla vastailemaan ja uhkailemaan mediaa. Se oli virhe ja loppumaton tie. "Joka mediaan tarttuu, se mediaan hukkuu" totesi laulaja itse surullisen vino hymyntapainen huulillaan. Luultiin, että Alatalo on tahallaan mediajulkisuudessa. Päinvastoin, monet tavalliset ihmiset tukivat keikoilla Mikkoa ja haistattivat lehtijutuille. Hän itse oli lähinnä vaivaantunut, kun oli keskustelun keskipisteenä ja täysin väärillä asioilla. Hän itse oli halunnut aina tulla työnsä kautta julkisuuteen.
”Puutarha”-levy oli yksi Mikon terapiakeino. Hän kirjoitti itseään ulos surusta. Tuloksena oli koskettavia lauluja. Levy-yhtiö oli vaihtunut Audiovoxiksi ja siellä ei haluttu pelkkiä surusta kertovia lauluja. Jotkut ihmiset taas halusivat, että levy on kokonaisuus henkisiä lauluja ja samaa mieltä oli Mikkokin. Hän joutui kuitenkin antamaan periksi. ”Elämänkin täytyi jatkua. Siksi teimme Rinteen kanssa joitakin kupletteja ja lauluja muistakin asioista kuin minun sen hetkisestä elämästä.” Tällaisia lauluja olivat mm. ”Ruotsinlaivalla” ja ”Miestä väkevämpää.”
Mikon selviytyminen surusta ja uuden elämänkumppanin löytäminen tuntui ärsyttävän joitakin median ihmisiä. ”Ilmeisesti olisi pitänyt kitua pitempään.” Vastauksena näille ihmisille Mikko teki laulun ”Ihminen on selviytyjä”. Eräs turkulaistoimittaja kirjoitti Mikon toipumisesta tämän nimisen pakinan. ”Uskon ihmisen sisäiseen voimaan, se auttaa sinut nousemaan, sydän mustelmilla tsemppaamaan.” Tämä oli jo taisteluvoitto mieheltä, joka lauloi samalla levyllä: ”Kun mikään ei tunnu miltään, kun suru täyttää puseron, kun aamulla sängystä nousee, se jo sankariteko on…”.
Marjan kuoleman jälkeen Mikko alkoi lukea Raamattua, itämaista filosofiaa ja uskonnollista kirjallisuutta, kiinnostua parapsykologiasta sekä teosofiasta. Hän halusi oppia katsomaan sisäänpäin, opettelemaan luopumista, kohtuullisuutta, kärsivällisyyttä ja kieltäytymistä. Hän tunnusti haastatteluissa, että oli ollut itserakas ja katuvansa sitä. Sävellahja-ohjelmasta tuttu radiotoimittaja Esko Mustonen kirjoitti useita rajatietoa käsitteleviä kirjoja, joista Kuudes ikkuna teki Mikkoon syvän vaikutuksen. Kirja kertoi henkien maailmasta: viiden ulottuvuuden jälkeen koittavasta kuudennesta ulottuvuudesta. – Vakuutuin, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen muodossa tai toisessa ja jopa sielunvaelluskin olisi mahdollista. ”Tein lukemani pohjalta laulun ”Kuudes ikkuna” ja olen myöhemmin esittänyt sitä kirkoissa, vaikka se ei evankelisluterilaisten oppien mukainen olekaan. ”Tuon ikkunan takana nähdä voi toisen maailmankaikkeuden…”
Levyn nimibiisi syntyi suoraan Mikon ”ylitajunnasta”. Ajatus lähti Marjan viimeisenä syksynään istuttamista tulppaaneista – Pispalan rinteessä oleva puutarha vertautui kuoleman jälkeiseen maailmaan. ”Kirjoitin sanat lähes automaatiokirjoituksella, ne tulivat kuin itsestään ajatellessani Marjaa” kertoo Mikko. Puutarhan ja Kuudennen ikkunan stemmat lauloi Anna Hanski. ”Puhuimme Mikon kanssa paljon tästä biisistä ja olen jälkeenpäinkin kuunnellut sitä usein. Kun myöhemmin monet artistit alkoivat tehdä henkisempiä albumeita, sanoin Mikolle, että sähän olet sen tehnyt. Siinäkin hän oli aikaansa edellä”, Anna sanoo. Toinenkin nimekäs vierailija levylle tuli, uransa huipulla ollut laulaja Joel Hallikainen. Hän lauloi Mikon kanssa duetot ”Kaipaan” ja ”Soitto se soi.” ”Jokke tuli lohduttamaan siinä vaiheessa, kun en päässyt sängystä ylös. Myöhemmin pyysin häntä levylleni ja hän suostui. Kysyin, millä palkkiolla hän tulisi ja Jokke vastasi: Ei maksa sulle mitään, mulla on jo rahaa. Ystäviä tässä tarvitaan.” Huolimatta keskenään epäsuhtaisista biiseistä, Puutarhasta tuli monella mittapuulla hyvä levy. Nimibiisi nousi virallisille listoille ja kriitikot kirjoittivat myötätuntoisia, jopa kehuvia arvosteluja. Jotkut nostivat levyn Mikon parhaimpien rinnalle. Helsingin Sanomien Harri Uusitorppa luonnehti Puutarhaa henkistäväksi kokemukseksi. Juuri näissä elämäkerrallisissa tilityksissä laulaa se vakavin ja syvimmältä kouraisevin Alatalo, jonka ounastelut – ”onko kaikki näkyvä harhaa”, ”ehkä elämä on vain unta” – osuvat ihmisenä olemisen perusteisiin. ” En pystynyt itse iloitsemaan levystä, nykyään arvostelut näyttävät upeilta. Mikko sanoo: ”Puutarha ei ole minulle pelkkä laulu. Se on muistopaasi, kukkakimppu rakkaani haudalla. Ehkä ei kuolemaa olekaan, kenties on se vain puutarhan ovi?”
"Naurunappula: suosituimmat lastenlaulut" v. 1995
1995
MA 8209
"Herraksi synnytään" v. 1994
1994
AXRCD 1077
On turha kuvitella, että uuden elämän aloittaminen läheisen kuoleman jälkeen olisi yksinkertaista. Itse asiassa Alatalon takki oli aivan tyhjä. "Puutarha"- levyyn hän kirjoitti kaiken, minkä surultaan sai sanotuksi. Mutta työ, vain työ, voi viedä ihmistä eteenpäin. Surutkin täytyy surra siinä jossain vaiheessa. Harri Rinteen kanssa Mikko oli jo valmistellut ennen traagisia tapahtumia ja "Puutarha"- levyä yhteiskunnallista, kantaaottavaa albumia.
Siihen syntyi mahdollisuus, kun heiltä oli tilattu jälleen Valkeakosken Työväenmusiikki-tapahtumaan uusi teos. Näyttelijä Raimo Grönberg liittyi mukaan ja niin nämä kolme toteuttivat "Iso Jako" –kabareen. Se oli laulua ja tekstiä yhteiskunnan jakautumisesta kahtia tiedon, rahan ja vallan suhteen. Tämä tulevaisuutta tarkastellut näyttämöteos on osoittautunut valitettavan todeksi. Myös tuleva pääministeri Lipponen oli katsomassa kabareeta. "Ei liene ollut vaikutusta", sanoo Alatalo, "vaikka hän pitikin kuulemastaan".
Iso jako, vaurauden ja vallan siirto kansalta yläluokalle on tapahtunut, kuten kabareessa varoitettiin. Noihin aikoihin oli pankkeja tuettu kansan rahoilla vajaa 100 miljardia. Kansa puristi nyrkkiä taskussa, mutta kukaan ei noussut barrikadeille. "Ihan tottahan se on" todettiin "Iso Jako"- kabareesta, mutta sen enempää ei lauluilla ole vaikutusta talouselämän rautaisissa pihdeissä. Edes keskustelua tasa-arvosta ei saatu aikaan. Tosin pari työväenlehteä kommentoi kabareeta ja kehui sitä visionääriseksi (Demari ja Viikkolehti).
Mikko vaipui pettyneenä syvään masennukseen. Hän oli käynyt suuren surun läpi henkilökohtaisessa elämässään, nyt myös taiteellisesti. "Luulen, että Iso Jako kerta kaikkiaan oli väärien miesten tekemä. Jos joku "rock-taiteilija" olisi pystynyt tekemään saman stipendillä, ainakin rock-kriitikot olisivat heränneet. Ehkä sillä ei kuitenkaan olisi ollut suurempia vaikutuksia. Iso ratas oli jo lähtenyt pyörimään kohti kovaa markkinataloutta." Näin lauluntekijä vuosia myöhemmin. "Onko musiikilla ylipäänsä muuta kuin hovinarrin tehtävä?"
Audiovoxin tuotantopäällikkö Ilkka Vainio piti koko "Iso Jakoa" aivan turhana projektina iskelmän saralla. Hän varoitti Mikkoa, ettei tuollainen musiikki myy tänä päivänä, kun radiossa lauletaan vain pelkkää "lal-lal-laa-ta". Hän oli kyynisyydessään valitettavan oikeassa. Sen verran hän kuitenkin arvosti Alataloa lauluntekijänä, että suostui pitkin hampain julkaisemaan kabareen lauluja nimellä "Herraksi synnytään". Nimibiisi kertoo siitä, että säätykiertoa ei kohta taas ole. Rikkaiden lapset koulutetaan eliittikouluissa, köyhien lapset missä milloinkin. Tulevaisuus on vahvoilla ja rikkailla.
"Leipäjonoja ja sirkushuveja" kertoi solidaarisuuden lopusta, siitä, kuinka aatteeton lauma on täynnä yksinäisiä, omaa etuaan ajavia. "Riviministeri" puhui siitä, kuinka kolmen ministerin voimalla talouselämä tekee rautaiset päätökset. "Tarjoos kalja, kun sulla on töitä" kertoi siitä, kun kaverille ei jätetä mitään, ne tehdään ylitöinä pois. Luonnollisesti yhdestäkään laulusta ei tullut hittiä, eivätkä ne soineet radiossa. Kaukana oltiin niistä päivistä, kun Irwin lauloi sävelradiossa: "Haistakaa paska koko valtiovalta".
Yökynttilä v. 1997
1997
ALRCD 014
1990-luku ei todellakaan kohdellut Alataloa silkkihansikkain. "Puutarha"- levy myi hyvin kaiken surun keskellä. Siinä tilanteessa kuitenkaan tuollaisista asioista ei pysty iloitsemaan. "Herraksi synnytään"- levyn ja "Iso Jako"- kabareen mahalasku vei lauluntekijältä suorastaan luomiskyvyn. Rinne siirtyi turhautuneena kunnallispolitiikkaan, jos vaikka siellä voisi vaikuttaa paremmin asioihin.
Meni kolme vuotta ennen kuin Alatalo pystyi tekemään laulun laulua. Se on paljon miehelle, joka oli julkaissut parhaimmillaan kaksi albumia vuodessa. Paljon aikaa meni tietysti uutta elämää opetellessa. Uusi perhe ja orvoiksi jääneet lapset vaativat tukea. Yhden miehen oli vaikea revetä joka paikkaan.
Sitten lauluja alkoi taas tulla. Nimikappale sai alkunsa juuri ystävyyden ylistyksestä. Kovien vuosien aikana muutamat ystävät olivat olleet kullanarvoisia, varsinkin kuin moni ns. ystävä oli hylännyt.
Monet "Yökynttilän" laulut kertovat pieniä tarinoita ihmissuhteista, saavutetuista ja menetetyistä rakkauksista. Ehkä kumppanit olivat oppineet, että pieni on kaunista. Turha yrittää parantaa koko maailmaa kerralla "Ison Jaon" tyyliin. "Mutta ne olivat kunnon tarinoita. Järjellisiä kolmen minuutin novelleja, toisin kuin se tajunnanvirtamössö, mitä paikallisradiot olivat tuolloin alkaneet suosia. Tuo muzakki, josta ei Vanha Erkkikään ota selvää, mitä siellä sanotaan. Jauhetaan vain samaa sanaa tai lausetta, niin kuin haluttaisiin tehdä lobotomia koko jengille" kommentoi tarinankertoja nykyradiomusiikkia. "Onhan joukossa tarinankertojiakin, kuten Tero Vaara tai Edu Kettunen, mutta suurin osa nykyradioiden musasta on tekometafooriin uppoavaa sanasotkua."
Alatalo oli vaikeimpina vuosinaan ihastunut Van Morrisonin lauluun "Have I told you lately that I love you?". Laulun monimielisyys, onko se Jumala vai nainen, jolle lauletaan, kiehtoi Mikkoa. Hän käänsi tuon laulun otsikolle "Milloin viimeksi mä kerroin sulle?". Kaiken lisäksi Mikon tuntema newyorkilaistuottaja Warren Schatz oli tekemässä Tallinnassa lännenlaulaja Frankie Lainen albumia. Viron radion jousia johti Jukka Linkola. Mikko pääsi "siivelle" ja näin hänen biisiinsä saatiin hienosti soivat 52 viulistia. Ylpeänä kiikutti Alatalo nauhan Audiovoxiin. Tuottaja sanoi: "Ei tätä kukaan kuuntele, sun pitää tehdä sellaista Jope Ruonansuu- tyyppistä huumoripoppia. Rikoot vain takaisin käyttöön!". Tuolloin Alatalo viimeistään tajusi, että jos hän aikoo tehdä kunnianhimoisia levyjä, hänen on tuotettava ne itse, niin rahallisesti kuin taiteellisestikin.
Oli aika perustaa suomalainen levymerkki "Suomi - Solistit" yhdessä Joel Hallikaisen kanssa. Kukin artisti tekee levynsä omalla kukkarollaan, mutta jakelu on yhteinen Musiikkijakelu Hot One. Kustannusoikeuksia ei tarvitse antaa levy-yhtiöille eikä kukaan määrää, mitä saat tehdä ja mitä et.
Duetto Pate Mustajärven kanssa. Kappale "Miesten talo".
"Tietenkään "Suomi - Solistit" ei ollut oikotie onneen. Jos levy ei myy, se ei myy. Jos se myy, sillä myös ansaitsee hyvin, koska kukaan ei ota välistä. Toisaalta suuri levy-yhtiö pysyy antamaan artistille aina paremman selkänojan ja rahaa markkinointiin. Levy-yhtiöt pystyvät lobbaamaan biisejänsä paremmin radioihin ja muuhun mediaan. Itsenäinen artisti on yksin. Hän on median armeliaisuuden varassa - ja se ei ole paljon", Alatalo toteaa,
Alatalo - Rinne olivat edelleen parantumattomia maailmanparantajia. He tekivät laulun lihavan tytön sortamisesta. "Kaikki tytöt tanssivat aamuun" biisi soikin eräässä paikallisradiossa. Alatalo oli yllättynyt. Mutta jälkikommentti olikin jo ennustettavampi. Nuori feministijuontaja tiuski tuohtuneena: "Me emme halua, että Alatalo ymmärtää meitä. Hän on väärä mies meitä ymmärtämään". "Se siitä. Koita siinä sitten olla avarakatseinen keski-ikäinen. Tuntuu siltä, että nuorempi sukupolvi on vieläkin ennakkoluuloisempaa kuin me - ainakin meitä vanhoja pieruja kohtaan", toteaa laulaja.