Edellisenä syksynä Alatalo oli organisoinut Suomen ensimmäisen "Farm Aid"- konsertin. Tässä maaseutua puolustavassa tv-konsertissa esiintyivät Suomen eturivin artistit, mm. Joel Hallikainen, Timo Koivusalo, Arja Koriseva, Paula Koivuniemi, Kari Tapio, Tapani Kansa, Matti Esko, Anna Hanski ja amerikkalainen Dallas Wayne sekä Mikko itse. Juice ja Katri Helena olivat haastatteluvieraina. Konsertista tuli valtava voimannäyttö maaseudun autioitumista vastaan. 7000 ihmistä tuli Tampereen Pirkkahalliin Taivalkoskea myöten näyttämään valtiovallalle, että ihmisten "kosovomainen" pakkomuutto Helsinkiin ja muihin kasvukeskuksiin on kansallinen tragedia.

"Kun joku kysyy minulta, miksi sinä maaseutua puolustat, olen sanonut, että käykää Karjalan kannaksella katsomassa, millainen on hylätty ja pusikoitunut maaseutu. Minun mielestäni ihmisille pitäisi suorastaan maksaa, että he pitävät maaseutua elävänä ja maaseudun kulttuurimaisemaa yllä" sanoo laulaja itse. "Jos maaseutu pääsee tätä vauhtia tuhoutumaan ja muuttuu risua kasvavaksi erämaaksi, on vahinko peruuttamaton".

Ei ihme, että "Taksimiehen poika"- levyllä on niin voimakkaita äänenpainoja maaseudun puolesta, sen verran Alatalo on asialle ollut vihkiytynyt jo vuosia täydestä sydämestään.

"Minä ajan 100 000 km vuodessa ympäri maakuntia ja olen kauhistunut siitä tuhosta, mitä Suomelle on tapahtunut." "Suomi-neito"- laulussa Mikko lauloikin "Kuinka neito kuihtuu ja valuu alaspäin". Samaa teemaa jatkoi Mikon ja Matti Eskon kantriduetto "Mullan tuoksuun".

Mikko on aina ollut musiikillinen kokeilija - matkan varrella on reggaeta (Saara), räppiä (Maailmanlopun meininki) ja tex-mexiä (Anna mulle yksi yö). Tällä kertaa Alatalo tunnusti rakkautensa Jobimiin ja muihin lattarisäveltäjiin; siksi laulu "Yksi on liikaa" soi bossanovan rytmeissä. Afrikkalaisrytmejä Mikko kokeili rumpali Anssi Nykäsen tahdittamana biisissä "Samanlaisia kaikki". Western-swingit taas soivat rallissa "Mitäs me luuserit", joka kääntää työttömyyden ja vapaa-ajan voitoksi.

Juice ja Mikko lauloivat tällä levyllä yhdessä 13 vuoden tauon jälkeen ja viimeistä kertaa viime vuosisadalla. "Kaksi kynttilää" on puhutteleva metafora ihmisen elämästä ja kuolemasta, vanhojen kumppanien jälleennäkeminen myös biisintekijänä. Itse "Taksimiehen poika" oli Mikon omasta elämästä. Hän teki laulun isänsä 70-vuotispäivän aattona hotelli Pohjanhovin kabinetissa. Seuraavana päivänä hän lauloi sen isälleen Alakylän nuorisoseuran talolla koko kylänväen kuunnellessa silmät kyynelissä.

"Suomessa on nyt sellainen henki, että ilkeys on muka älykkyyttä ja pateettisuus on rikos. Itse en pelkää olla naiivi ja tunteellinen ainakaan lauluissani" sanoo lauluntekijä.

Laulu "Toimikerhon Keijosta" on koskettava tarina henkisesti vammaisesta pojasta, joka rakastuu hoitajaansa. "Se on laulu, joka ei ehkä kelpaa formaatteihin, mutta tällainen laulu rakastamisen oikeudesta oli pakko tehdä. Ei kaikkien laulujen tarvitse olla ennalta arvattavia." Laulun idea oli Harri Rinteen. "Öppna famnen" ei ollut eksynyt väärälle levylle. Toinen kotimainen on tarkoituksella, miksi ei? Mikko teki ruotsinkielisen levyn 1980-luvulla parhaiden suomenruotsalaisten kääntäjien tekstein. Nyt Alatalo - Rinne halusivat kokeilla itse ruotsinkielisen biisin tekoa. Sanomaltaan "Taksimiehen poika" on edelleen ajankohtainen myös 2000-luvulla.