Oli aika saattaa Alatalo - Rinteen suuri Siirtomaa Suomi-trilogia päätökseen. Nimen kolmososalle parivaljakko keksi kirjailija Olavi Paavolaisen natsi-Saksan matkakirjasta, olihan Suomessakin tultu varsin totalitääriseen sosiaalidemokraattiseen yhteiskuntaan, jossa kaikki puolueet ovat samanlaisia. "III tasavalta" sisälsi paljon muutakin, mm. Huxleyn "Uusi Uljas maailma" ja Orwellin "1984"- kirjojen näkymiä.

"Suomalainen ihminen johdatetaan tiukassa kontrollissa kehdossa hautaan. Ihmisten onni tukahtuu. Elämän maku katoaa. Yhteiskunta on täynnä toisiaan vartioivia pieniä "stasi"- vakoojia. Ideologisesti yhteiskunnasta on "henki pois". "Virkasheikit" hallitsevat ja isoveli valvoo. Maalaispojat oli ajettu kaupunkeihin siirtomaa Suomesta, trilogian loppu oli käsillä", kertovat lauluntekijät.

"III tasavallan vieraana"- laulua voi vielä tänä päivänä kuunnella kestävänä analyysinä. Alatalo - Rinne näkivät asioita eteenpäin.

Siirtolaisuuden oivalliseksi klassikoksi syntyi  "Ajolähtö". Mikko Niskanen pyysi nuorisoelokuvaansa musiikkia. Hän tuli toisen Mikon työkammioon Pispalan kellariin. Kaima kysyi "Millaista musiikkia sinä oikein haluat elokuvaasi?" Niskanen vaipui koomaansa ja näytteli puoli tuntia siirtolaisfilminsä kohtauksia eläytyen vahvasti. Silloin toinen Mikko tiesi, millainen päälaulun tulee olla. Siinä on oltava jotakin hyvin suomalaista. Pesäpallo. Miesten on pakko lähteä tai muuten kuolee. Ajolähtö. Siinä se oli. Siitä tuli myös elokuvan nimi.

"Ajolähdön" lisäksi trilogian kolmoslevyllä oli Jamppa Tuomisen ja Mikon duetto "Pohjoisen laulu". Se oli Alatalon kunnianosoitus pohjoisen Suomen tanssimuusikoille. Se oli velanmaksu. Et voi syntyä Peräpohjolassa tuntematta, mikä on korpikommunismi, vanhoillis-laestadiolaisuus ja mollisävyinen, vanhempi tanssimusiikki. Sitä ei huuhtoneet Beatlesit, hipit eivätkä uudet aallot. Ne vain toivat uudet, omat mausteensa, mutta joka kerran on imenyt äidinmaidossa pohjoisen pyhän kolmiyhteyden, se ei pois kulu.

Monet kriitikot eivät ymmärtäneet Mikon ja Jampan duettoa. Mitä tekivät siihen aikaan vielä pop-lauluntekijä ja humppamuusikko samalla levyllä? Mutta he eivät tienneet, että Jamppa oli paitsi loistava tenori, "Suomen Robertino Loreti", myös lahjakas jazz-fonisti. Jamppa oli ollut muusikkona koulupoika Mikon jonkunlainen idoli. Hän edusti puhdasveristä pohjoisen tanssimuusikkoa, jonka sydän oli jazzissa, mutta leipä humppahelveteissä. Jamppa antoi sielläkin kaikkensa ja "Pohjoisen laulu" ennakoi jopa miesten tulevia kohtaloita.

Levyllä oli mukana Mikon Syksyn Sävel- kilpailuissa toiseksi tullut "Taistelija"- laulu. Se oli ylistys jo ennen Karjalaisen "Sankareita", tavallisten ihmisten taisteluista. Tuona vuonna Syksyn Sävelen muuten voitti Mikon "kupletti-reseptiä" käyttäen hänen ystävänsä Mika Sundqvist "Hormoonihiiret"- laululla. Junnu Vainio esitti samana iltana klassikkonsa "Vanhoja poikia viiksekkäitä". Se jäi elämään.

Siirtomaa Suomi -trilogia oli lähtenyt liikkeelle suurella kotiseudun historian kertauksella "11 virran maa". Trilogia päättyy Mikon rakkaudentunnustukseen kotiseudun jokeen laulussa "Kiiminkijoki". "Te voitte miehen ja kitaran tuhkat joen syliin heittää", hän laulaa. Samalla laulu kuittaa koko albumisarjan: omien juurien tunnustaminen, "minän" löytäminen, koko siirtolaismyllerryksen ja nykymaailman kaaoksen keskellä. "11 virran maa" ja "Kiiminkijoki" ovat monen muuttoliikkeen kokeneen tärkeimpiä lauluja, Ruotsin siirtolaisten keskuudessa osin jopa kansallislaulun asemassa.

Niin Siirtomaa Suomen lauluissa kuin monilla muilla levyillä oli tärkeä vaikuttaja tuottaja Tommi Liuhala. Hän jaksoi luoda uskoa, kritisoi, korjasi ja ohjasi Mikkoa tulkitsijana. Hyvän tuottajan rooli on tärkeä näin monen vuoden projekteissa. Ennen muuta Amerikan länsirannikolta vaikutteita hakenut Liuhala oli luomassa Alatalon levyjen vieläkin pätevää, ajatonta soundimaailmaa.