V. 1983 Alatalo oli tullut osakkaaksi Subway Studioon Helsingin Mellunmäkeen. Siellä tehtiin seuraavat viisi albumia samoin kuin Edu Kettusen "Lentäjän poika" ja Pave Maijasen "Ai-jai-jai".

Takki oli Mikolla aika tyhjänä hektisten Syksyn Sävel- voittovuosien jälkeen. Voitot vuosina 1978, 1980 ja 1981 aiheuttivat valtavan 300 keikan putken per vuosi. Sen lisäksi hän oli saanut Siirtomaa Suomi -trilogiansa valmiiksi. Pohjoisen laulut oli tehty, siitä oltiin kaikki sanottu. Naamakin oli alkanut kulua jatkuvan mediaesiintymisen vuoksi. Tuona aikana Mikko teki myös tv-ohjelmia (Iltatähti California Special, Hittimittari ym.). Kasvo oli joka puolella kuin Korisevan huippuvuosina. Vähemmästäkin yleisö saa tarpeekseen.

"Sielunmiljonääri" olikin sitten jo alamäessä levymyynnin suhteen. Myös keikkasuosio oli laskussa. Ei ollut sellaista kylää, missä Alatalo ei olisi jo käynyt. Tuvat eivät enää täyttyneet. Bändi luuli elävänsä vielä suurta rock'n rollia, mutta Mikkoa itse asiassa tilattiin entistä enemmän trubaduuriksi firmajuhliin ja pubeihin. Hän suorastaan joutui ylipuhumaan tilaajia, että saisi koko bändin työllistetyksi.

Itse "Sielunmiljonääri" ei ollut niin huono levy, kuin miten se otettiin. Se vain sattui huonoon saumaan, niin kuin monet Mikon 1980-luvun levyistä. Oli tullut uusia, paljon kiinnostavampia artisteja. Dingo-ilmiö vyöryi yli maan ja Pave Maijanen nousi uudeksi hittimestariksi. Eput soittivat solkenaan hittejä ja monet iskelmätähdet tulivat ja menivät. Kaikesta hulinasta väsyneenä Alatalo painui pitkälle reissulle Intian Goalle ja Nepaliin syksyllä 1982. Hän lähti hakemaan itseään ja jonkunlaista mielenrauhaa. Reissu oli merta edemmäs kalaan, vaikkakin "ihan kiva" sinänsä. "Se, mitä pääsi sisällä kannat, seuraa vaikka maailman ääriin" sanoi väsynyt trubaduuri.

Entinen 1970-luvulla ylistetty, nimenomaan laulajana tunnustettu "Per Versin"- tulkki, oli nyt kirottu Syksyn Sävel- pelle. Sitä eivät pelastaneet Siirtomaa Suomi –laulutkaan. Näitä turhautumisia purki albumin Bo Diddley- biisi, omakertomus "Mikko Alatalo tuli kaupunkiin". Laulussa mies ihmettelee, kun hän vielä pystyy laulamaan pikkukaupungeissa naisten sydämiin, mutta saa aamulla lukea lehdestä, ettei osaa laulaa.

Kateus oli iskenyt laulajan nilkkaan. "Vuonna 1982 hankin ensimmäisen Mersun ja seuraavana vuonna tipahtivat teosto-tulot. Radiosoitot loppuivat siihen. Uudet köyhät laulajat olivat nyt suosikkeja toimittaja-piireissä, kunnes taas rikastuivat." kertoo laulaja. Kateudesta kertoo levyn "Suuret suomalaiset perustaudit": "viha, kauna, kateus ja kylmä rinki…" Sielunmiljonääri sisälsi Harri Rinteen ideoimia kupletteja ajankohtaisista aiheista: saastelaulu "Myrkkyä taivasta", Väyrys-parodia "Keminmaa", poikamiehen elämästä kertova "Se on ressi" sekä suomalaisuuden kuvaus "Ei me olla mittään mettäläisiä".

Levyllä on pari helmeä. Rinteen ideoima "Lihava, kalju ja keski-ikäinen", nuoruuden rakastuneiden jälleennäkemistarina kosketti monia. Itse "Sielunmiljonääri" osoittautui raakatimantiksi, joka kesti. Siitä ei koskaan tullut suurta hittiä, vaikka siinä oli ainekset. Radiot eivät sitä koskaan löytäneet. Moni pitää laulua kuitenkin yhtenä Alatalo - Rinteen parhaimmista, suorastaan uskontunnustuksena: "Sisältäni säästötilin löysin, jota voin vain tuhlata. Kaikki me olemme sen saaneet elämältä lahjana". Tai "Hän käy elämän seisovaan pöytään ja ottaa sen, minkä tarvitsee".

Voiko tuon paremmin elää? Sitähän se kansanviihdyttäjän elämä parhaimmillaan voi olla.