Lasihelmipeli

Musiikki ja taivas, maa
Pimeys ei saata lannistaa
vuosisadan kulkijaa
Valtakunnat laihtuvat,
isännät ja orjat vaihtuvat
ja aina vapaus pelottaa
Sävellykset syntyvät, kuolevat
ja mestarit nuo taas
helmet peliin asettaa

Rauha, lepo, sota, työ
Kaksi kansaa samaa leipää syö,
olemista janoaa
Toinen siitä tiedoton,
opetettu toiveuni on:
yksityinen kasvimaa
Musiikki – ei rajaton,
ei pajaton, mutta ajaton
Mestarit vain elää saa