Aino
Mä olin niin poloinen poika, täällä mailla vierahilla
Äkkiouvoille oville jouvuin, niinkuin nuori Joukahainen
Mutta sitten sä Aino, kuin Sammon, minut taioit ja kadotin kammon
Meille alkoholitonta olutta tuon, nyt iltaisin kun das Essiä juon
Aino, älä hyppää mun veneestä, minä kun lankesin loveen
Aino, älä hyppää mun veneestä, pannaan mun nimi sun oveen
Pohjanakka harvahammas, otti vanhan Väinämöisen
Syötti miehen, juotti miehen, pani orhen juoksemahan
Mikset siekin, ottais mua, Aino, runonlaulajaks’ elätiksi
Mie voin olla korskee tai kaino, mikset ottais mua juuri siksi
Aino, älä hyppää mun veneestä, minä kun lankesin loveen
Aino, älä hyppää mun veneestä, pannaan mun nimi sun oveen
Hämeessä härkä syntyi, sonni suuri sikesi suolla,
pää torkkui Torniossa, häntä keikkui Kemijoella
Oi, Aino sie kallis ja hyvä, pistä vähän kynttilärahaa
Niin pohjolan järvi on syvä, älä venettämme poikki sä sahhaa
Minä muffit ja antiikkisenkit, sulle lupasin jos saan lainaa
Lehtipuffit ja iltamalenkit, tarjoo pressi jos annat vain painaa
Aino, älä hyppää mun veneestä, minä kun lankesin loveen
Aino, älä hyppää mun veneestä, pannaan mun nimi sun oveen
Aino, älä heitä mua veneestä, poimitaan puolukoita
Aino, älä heitä mua, tehdään puolukoista me poika