Anna-Liisa
Niin, minä lähdin, ei sen enempää, ei sen vähempää
Jätin taakse Oulun koulut, Tuiran sillat
Mä yhden yön sitä katsoin taas vähän lähempää
kun kiersin maata sielläpäin ja lauloin illat
Kun herään luonasi, niin puodit huutaa aamumessujaan
Sä keität kahvin, minä mietin jutun juurta
Kassimiehet kaivaa puistossa jo aamukessujaan
kun sä tokaiset: Kuinka elämä onkaan suurta.
Anna-Liisa, katsoit mua ja sitten naurahdit
Laula lorus poika ja osta pari leipää
En sua soimaa, käännytä, tai ota mieheksi
Ja tiedän kaadereihin kuitenkaan et jää
Sitten yhdessä me lauloimme kuin lapset huomisesta
Ja kun sä juoksit puistoon, ruusuhuivis liehui
Sinä aina hyvää esiin kaivoit joka ihmisestä
ja intohimon tuli sisälläsi riehui
Anna-Liisa, juna lähtee, en tätä lopettaa
Ois halunnut mä muutamaan haljuun fraasiin
Sä sanoit: Elämä nää asiat sulle opettaa
Käy kylässä, tiedät mistä mut saa kii
Ja sä ärsytit mua sanomalla: Se on kai pelkkää palvomista
Ja mä sanoin: Ei kun pelkkää valvomista
Kun juna lähti, vanha toveri jäi puistoon istumaan
Hiljaa, ilman mustaa lammastaan
Anna-Liisa, meni talvi, sua nähnyt en
Kevään kynnyksellä hiljaa nukuit pois
Olin jossain keikalla, kun joku kertoi sen
Tuntui kuin sydämen paikalla tyhjä kohta ois
Sinä rakastit niin viisaita kuin yksinkertaisia
ja kylmyydessä rakkautta myös sinä vaadit
Kun täällä jossain nelostiellä katson korpimaisemia,
niin autiolta tuntuu rakkauden barrikaadit