Kairankulkija

Mua kutsuu aapat lapinvuokkojen, mua kutsuu selkonen
Tahdon lohikosket nähdä, nuo yläjuoksujen
Mutta kairaa katsoessaan kulkija, on alakuloinen
Siellä käsi karkea, on käynyt ihmisen

Taas erämaa kutsuu kairankulkijaa
Sielu levoton, siellä mielenrauhan saa
Antaa erämaa, kun sen oikein oivaltaa
On kaira sellainen, kuin sitä kohdellaan

Kulkijan taipaleella, vuoteena on laavu havuinen
Mutta tänne johti urat raivaustraktorien
Hävitysvimma vallannut on laji ”sapiensin”
Noin julmaa kavahtaa, jo metsän pedotkin

Taas erämaa kutsuu kairankulkijaa
Sielu levoton, siellä mielenrauhan saa
Antaa erämaa, kun sen oikein oivaltaa
On kaira sellainen, kuin sitä kohdellaan

”Kuin sodan jäljiltä, on hehtaarien hakkuuaukiot
Veden alle padottu on kylät, ihmisasunnot
Poltettuja soita, halkoo pikateiden verkostot
Kun miehet pehmenee, niin otteet kovenee”

Ei nykyelämä oo leikkiä, näillä leveysasteilla
Siksi pakko väliin, kairassa on hiljaa kulkea
Kuunnella ääntä oman sydämen ja tuulta tunturin
Kairan lapsilleni jättää tahtoisin

Taas erämaa kutsuu kairankulkijaa
Sielu levoton, siellä mielenrauhan saa
Antaa erämaa, kun sen oikein oivaltaa
On kaira sellainen, kuin sitä kohdellaan