Kaksi kynttilää
(San. Alatalo-Leskinen)
Kaksi kynttilää hautausmaalla
valonsa lumeen heijastaa
Liian lähekkäin, jos ne laitat,
jo pian toisensa sulattaa
Tuon valon niin hennon ja aran
toisen liekki voi tukahduttaa
Ei talven tuulissa yksin jaksa
vahvempikaan lepattaa
Niin myös ihmiset elämässä
toisensa puhki polttaa voi
Vaan jos kauaksi joutuu ne toisistaan,
kun myrskytuulet soi,
nuo sielut ne nääntyy ja sammuu
ja lumeen hautautuu
Ne läpi käyvät kohtaloita,
joita ymmärrä ei kukaan muu
Kaksi kynttilää
kaksi elämää
vain toisiaan piinaten, palvoen
voi rakastaa
Kaksi kynttilää
kaksi kynttilää
Kaksi kynttilää kalmistossa,
kaksi mennyttä elämää
Lumi saapuu kuin käärinliina,
routa jalkoja kivistää
Liekit hiipuvat illan mittaan,
täynnä avaruus on hämärää
Tahdon kotiin, lämpöä kaipaan
enemmän kuin kynttilää
Kaksi kynttilää…