Kitara pois
Jo ulkona ajuri odottaa
Voin taskuni kääntää
Mä tiedän, ois pitänyt uskaltaa,
lamppua loimulle vääntää
Mut tiennyt en, mitä halusin,
ja halusin, mitä en tiennyt
Donnaa tauluuni maalasin,
paletin povella vien nyt
Mä mennyttä unta en jää itkemään,
kun otsaani lunta sataa yhtenään
Hei, pane tuo kitara pois,
että sen paikalle pääsisin
Pane tuo kitara pois,
ettei sen kielille jäisi sun sisin
Cindy, sä tiedä et, mitä teet,
luovutko vai seilaat
Poskilles kohmettuu kylmät veet
Niissä parkkini peilaat
Silloin mä pelästyn tauluani,
minne jäi poikasen paatos?
Se viritti ennen mun lauluani,
nyt siit’ on jäljellä aatos
Et saa alkaa heti luopumaan,
kun silmäs’ malkaan opin juopumaan
Hei, pane tuo kitara pois,
että sen paikalle pääsisin
Pane tuo kitara pois,
ettei sen kielille jäisi sun sisin
Kolttatyttöjen heimolainen,
kulkee erämaatiellä
Toivon, että oot onnellinen,
kun haet rauhaa siellä
Ja jos vielä pinnasta pehmenet,
iloa, murhetta kuulet
Ei lääkintää tarvitse jäsenet,
vaan kiinni jäätyneet huulet
Kun katson tauluani vanheten,
sä tulet vierelleni kuiskaten:
Hei, pane tuo kitara pois,
että sen paikalle pääsisin
Pane tuo kitara pois,
ettei sen kielille jäisi sun sisin