"Yö alkaa yhdeltätoista" v. 1991
- Älä meitä hylkää
- Sataa, sataa, sataa
- Bodattujen sielujen talo
- Euroopan rannalla
- Päivällä kuin miehet
- Yö alkaa yhdeltätoista
- Et voi syödä kakkua
- Kohta on kivaa
- Tytöt - ja myös pojat - tahtoo pitää hauskaa
- Naisellinen
- Yhdeksi lihaksi
- Tukka takana, elämä edessä
- Kun se on ohi, se on ohi
- Tavallinen suomalainen tyttö
- Puun ja kuoren välissä
- Isoompi tarkootus
1991
798189 2Alatalon kiertolaiselämä jatkui: 250 keikkaa vuodessa. Myös levy-yhtiö oli kierrossa. EMI oli nyt vuorossa. Tuottaja Hobo Puhakka oli kiinnostunut sekä Mikon aikuisten että lastenlauluista. Vanha Sliippari-taustahahmo oli nähnyt Mikon uran ja tiesi, ettei se vielä lopu. Rankka kiertue-elämä synnytti rakkauslaulujen aiheita, mutta myös miehisiä tilityksiä. Mikko tapasi ihmisiä ja he kertoivat kaikenlaista. Media oli tuolloin ihan hiljaa. Alatalosta ei kirjoitettu mitään, ei hyvää eikä pahaa.
Eräille musiikki-ihmisille oli kuitenkin muodostunut varsin pinttyneet käsitykset Alatalosta. Kun tämä varsin mallikkaasti tulkitsi bluestaiturin tavoin albumin nimibiisiä "Levyraadissa" totesi joku "rock-tyttönen", ettei Alatalo SAA laulaa bluesia. Ei saa laulaa, koska on "rikoo"-mies, kuplettilaulaja. Näin pitkälle oli tultu. Oli määrätty, kuka saa laulaa mitäkin. Jokaiselle oli määrätty rooli.
Se, että Alatalo ei ole suostunut yhteen rooliin, on ärsyttänyt monia. Kuplettilaulaja, lastenlaulaja, yhteiskuntakriitikko, rakkauslaulujen tulkki, yhteislaulattaja, tv-toimittaja, free lance-reportaasien tekijä, hiihtomies. Mikä tämä tällainen joka paikkaan nokkansa pistävä "besserwisser" oikein on? Miksei se voi pysyä lestissään? "Täytyy muistaa, että me olemme Suomessa. Jollekin on varattu kansakunnan juopon paikka, jollekin naapurinpojan. Sitä ei saisi rikkoa" kummastelee laulaja itse. "Tämä on pienen pers’läpi maan ongelma!"
TV2n viihteen veteraanit, vanhempi ja nuorempi.
Matti Heinivaho ja Mikko.
Mikko ja Topi Sorsakoski vuonna 1991.
Parhaiten albumilta jäivät mieleen Marstion kanssa laulettu "Bodattujen sielujen talo" ja Heinivahon hienosti vibrafonisooloilla kuorruttama "Et voi syödä kakkua"- biisi. Tunnelmaltaan vahva oli myös rakkauslaulu "Tavallinen suomalainen tyttö", jota eräs feministitoimittaja soitti radiossa varoittavana esimerkkinä. "Pääasia, että biisi herättää tunteita" totesi lauluntekijä itse.