on eräänlainen soundtrack Tuomas Marjamäen Kirjaan ’Hän hymyilee kuin Mikko.’ Kun lukee kirjaa, voi samalla kuunnella kirjassa mainittuja lauluja joko tältä levyltä tai tämän levyn Spotify-versiosta. Muuten tämä tupla-CD saattaa jäädä Mikon viimeiseksi lajissaan. Tuplalevy on todella kattava ’Parhaat’-albumi, viimeinen testamentti. Mutta aina jää jotain pois, kun Mikko on tehnyt Harri Rinteen kanssa 600 levytettyä laulua ja yksinkin yli sata. Levyn masteroija Tommi Liuhala kirjoittaakin:
Tällä tuplalevyllä kuulette vain pienen osan Alatalo-Rinteen tuotannosta. Silti tämä on oiva läpileikkaus, jossa on tuttuja klassikoita, mutta myös hieman unohtuneitakin mestariteoksia.
Jos joku on surullinen jonkun laulun puuttumisesta, voin kertoa: Mikko on pyytänyt minua masteroimaan 10 CD:n kokoelman 2021 juhlavuoden kunniaksi. Siellä kuuluvat myös parivaljakon ikimuistoiset kupletit kokonaan, jotka ovat tällä kokoelmalla vain potpurina tilanpuutteen vuoksi. Aika kulkee nopeasti. Maalaispojasta on 45 vuotta. Kun sain tehtävän masteroida näitä lauluja, mietin, miten korjata aikaan liittyviä ääniteknisiä virheitä? Miten on säilynyt musiikin taiteellinen merkitys? Helpotuksekseni havaitsin, että musiikin koskettavuus on edelleen läsnä. Äänikuvaltaan laulut vaihtelevat, mutta sellaista on elämäkin.
"Viimeinen juna" ja "Jumalan juoksupoika" on julkaistu
Kirjottanut Harri Rinne, Kärdla, Hiiumaa v. 2018
(ALRCD 049) - lauluja syksyllä ilmestyvältä miehen viimeiseltä albumilta
'Viimeinen juna' on laulu siitä, kun ystäviä poies nukkuu, ei kestä rakkaus ikuinen, kun tiedät että olet aikuinen ja odottelet viimeistä reissua...
'Jumalan juoksupoika' on Rautavaara-pastissi laulavasta reissumiehestä, joka hakee sielun yhteyttä yleisöönsä ja kun sen saavuttaa... Siinä on enkelien siipien havinaa...
Alatalon Mikko on uskaltanut vuosikymmenet olla oma itsensä, välittämättä arvioijista. Monenlaisia ovat olleet sitaatit: Paul McCartney on Englannin Mikko Alatalo, Phil Collins on suuren maailman Mikko Alatalo, Elton John laseissaan kuin Alatalo jne...Silti Mikko on kuin pienuutensa tunnustava pohjois-pohjalainen pienviljelijä, joka vain kylvää ja uskoo tekemiseensä, vaikka halla veis. Tuloksena on yli 50 albumia, joihin olen osasyyllinen Mutta heitä, jotka rakastavat vihata Alataloa, voin lohduttaa: nyt se loppuu. Syksyllä tulee veteraanin viimeinen albumi. Kaikki, jotka tuntevat musiikkielämää, tietävät, ettei näitä nykyään kaikkia rahan takia tehdä.
Ainakaan, jos käyttää oikeita jousia ja oikeita soittajia, niin kuin Mikko on tehnyt. Eihän miehen olisi ’kannattanut’ tehdä levyjä enää 20 vuoteen. Samalla voi kysyä, eikö tämä aseta uuteen valoon koko Alatalon uran? Oliko nuorisolaulajan tehtävä laatia Siirtomaa-Suomi-trilogia? No tulihan toki Syksyn sävel- voittoja, mutta ne olivat aika lyhyt periodi Maalaispojan urasta. Miehen rakkaus kantriin taas toteutui 2000-luvulla kolmella albumilla, vaikkei kantri Suomessa soikaan.
Suomalaisten tunteiden tulkki - Juhlalevy 6 CD:n DigibackKUUDEN CD:N JUHLABOKSI julkaistiin 40 juhlavuoden kunniaksi! Boksissa on mukana myös kirja. Siellä on ainutlaatuinen, julkaisematon Juice Leskisen haastattelu vuodelta 2005, jossa hän kertoo yhteistyöstään maalaispojan kanssa. Myös Juice-kirjailija Antti Heikkinen on kirjoittanut oivaltavan analyysin Alatalo-Rinteen laulujen merkityksestä ja siitä, miten oivaltavasti parivaljakko on kuvannut suomalaista muutoksessa olevaa miestä.Boksissa on vajaa 130 biisiä eli noin viidesosa Alatalo-Rinteen koko tuotannosta. Kiitos Warnerin, Universalin ja Sony Musicin laulukokoelma on todella runsas. Levyboksin nimi ‘Suomalaisten tunteiden tulkki’ tulee Fingerporin sarjakuvasta, johon maalaispoika on kelpuutettu. Joku pääsee Aku Ankkaan, mutta todella harva pääsee Fingerporiin ja siksi tämä mustan huumorin sarjakuva on levyboksin kannessa. |
||
CD 1: PARHAAT 1973-1980
Säv.&san. Alatalo paitsi 8, 10, 11, 14, 15, 16, 18, 19 ja 20 säv.&san. Alatalo-Rinne 1 säv.&san. Alatalo-Juice Leskinen 3 säv.&san. J.Leskinen 6 säv. Alatalo san. Leskinen, 17 säv.&san. Esko Koivumies CD 2: PARHAAT 1980–1989
Säv.&san. Alatalo-Rinne paitsi 3, 4, 6, 7 ja 21 säv.&san. Alatalo CD 3 PARHAAT: 1990–2013
Säv.&san. Alatalo-Rinne paitsi 10, 15, 20 ja 21 säv.&san. Alatalo CD 4: KANTRI – PARHAITA
Säv.&san. Alatalo paitsi 1. Chattahoochee Säv.&san. Alan Jackson-Jim McBride suom.san. CD 5 BALLADEJA JA TOIVOTTUJA HARVINAISUUKSIA
Säv.&san. Alatalo-Rinne paitsi 1, 13, 19 Säv.&san. Alatalo CD 6 KUPLETTEJA, ROKKIA, POPPIA
Säv.&san. Alatalo-Rinne paitsi |
Juhlalevy 60 laulua
Kolmen cd:n triplalevy on oiva läpileikkaus Alatalo-Rinteen ikivihreimmistä lauluista. Mukana on klassikoita tyyliin Ajolähtö, 11 virran maa, Viivy vielä hetki, Puutarha, Ihmisen ikävä toisen luo, Hasardi ja Kiiminkijoki.
Toisaalta kokoelmalla on myös unohdettuja helmiä kuten Enkeli lensi huoneen poikki, Taistelija, Nuoruuden kultasiivet, Toimikerhon Keijo ja Taksimiehen poika.
Triplakokoelma koostuu osin vanhoista äänitteistä, mutta kolmasosa tehtiin äskettäin joko osittain tai kokonaan uusiksi. Kappaleisiin, missä oli ns. konejousia, soitettiin ”juhlan kunniaksi” oikeat jouset Masi Luoman ja Jyrki Niemen sovituksina. 80-luvun kosketinsoittimien ”ovikellosaundit” korvattiin oikealla flyygelillä ja aidoilla Hammond-uruilla. Joihinkin kappaleisiin lisättiin rokimpaa kitaraa.
Osa biiseistä on näin joko re-masteroitu tai masteroitu alusta pitäen. Masteroijana on toiminut monien laulujen alkuperäistuottaja Tommi Liuhala.
60 kappaleen kavalkadi tuo esille hyvin Alatalo-Rinteen monipuolisuuden lauluntekijöinä. Laulujen sävyt säntäilevät kupleteista rakkauslauluihin, yhteiskunnallisista kannanotoista intiimeihin musiikin pienoisnovelleihin. Tyyleissään Mikko ja Harri ovat etsineet vaikutteensa countrystä ralleihin, rockista iskelmään.
Laulut yhdistävät ironian ja intohimon, rumuuden ja romantiikan, itkun ja ihastuksen, älyllisen ajatusleikin ja taivaita syleilevän antautumisen. Nämä laulut koskettavat päätä, sydäntä ja selkäydintä.
Ongelmana oli parivaljakon 600 laulun tuotannossa runsauden pula. Joukosta puuttuu lauluja, joita jotkut fanit saattavat kaivata. Ehkä joskus julkaistaan kokonainen boksi, jossa on vaikkapa puoletkin herrojen lauluista. Nyt saamme läpileikkauksen juhlan kunniaksi Maalaispojan parhaimmista kolmen cd:n verran.
JUHLALEVY 60 LAULUA ALRCD-034
Julkaisija Busola oy
Jakelu: Timo Mäntyniemi
Promo: PTPromotion / Pia Temisevä
C D 1: 1970-LUKU (& vähän 80-lukuakin)
Säv. & san. Alatalo paitsi 8, 10, 11, 14, 15, 17, 18 ja 19 säv. & san. Alatalo-Rinne, 1 säv. & san. Alatalo-Juice Leskinen, 3 säv. & san. Leskinen, 6 säv. Alatalo san. Leskinen, 16 säv. & san. Esko Koivumies
C D 2: 1980-LUKU
Säv. & san. Alatalo-Rinne paitsi 3, 6, 7 ja 20 säv. & san. Alatalo.
C D 3: 1990- & 2000-LUKU
Säv. & san. Alatalo-Rinne paitsi 10, 15 ja 20 säv. & san. Alatalo 17 ja 18 säv. & san. Alatalo-Leskinen.
ALRCD-034
Mikko Alatalo oppi Oulun seudulla jo nuorena poikana Beatles-huumassa ja paikallisissa bändikuvioissa musiikin hahmotuksen alkeet. Opiskeluaikana Tampereella 1970-luvun alussa hän jalostui popmusiikin osaajaksi. Coitus Intin puuhamiehenä ja Juicen innoittamana Mikko sai kipinän myös omien laulujen tekemiseen. Näin alkoi myös yli 600 laulun yhteistyö Harri Rinteen kanssa.
Mikko oli vuodesta -72 Yleisradion uutis- ja ajankohtais-ohjelmien toimittajana, mutta siirtyi vuonna 1975 musiikkiohjelma Iltatähden juontajaksi. Tv-työtä on jatkunut vuosikymmeniä Hittimittarista Juke-boksin ja Rififin kautta aina Tammerkosken Sillalle. Mikosta tuli paitsi kaikkien tuntema musiikintekijä myös kuvaruudun ikoni, jonka kykyä ottaa kamera kuvattiin tv:n ammattipiireissä poikkeukselliseksi.
Koko kansan Alatalo nuoresta popparista tuli yhtenä yönä 1978, kun hän voitti Syksyn sävelen kappa-leella Vicky Lee. Historiallisen neljän Syksyn sävel-voiton aikana – paradoksaalista kyllä – mies teki levy-trilogian Siirtomaasuomen laulut, joita edelleen voidaan pitää ”maalaispojan” päätyönä. Alatalo kuvasi Rinteen kera samaa yli miljoonan ihmisen muuttoliikettä, mistä Mikko Niskanen sai aiheen elokuvilleen ja Heikki Turunen kirjoilleen. Niskanen myös käytti parivaljakon lauluja elokuvassaan ”Ajolähtö”.
Fazerin omistaman Finnlevyn kylkeen perustettiin 70-luvun lopulla vaihtoehtoista musiikkia tuottava Hi-hat- levymerkki, jonka tuotannosta vastasin. Love Records oli lopettanut toimintansa vuonna 1977 ja Mikko etsi uutta henkistä kotia. Hänessä kohtasin samanhenkisen taiteilijan. Koimme, että musiikkiin pitää suhtautua samalla vakavuudella kuin kaunokirjallisuuteen tai sosiologiaan, josta olimme saaneet tärkeitä virikkeitä. Näin rakentui suhde, joka tuotti menestyksiä levylistoilla mukaan lukien Syksyn sävel-suman. Mutta yhteistyömme edellytys ja tärkein hedelmä oli nuo suuren suomalaisen murroksen balladit, Siirtomaasuomen laulut. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin laulusarjan merkitys on vain korostunut. Se avautuu 11 virran maasta ainutlaatuisena, runollisena raporttina suomalaisuuden suurista käännekohdista. Joitakin noista lauluista kuulette myös tänään.
Vuosien varrella parivaljakko Alatalo-Rinne tehnyt myös koskettavia rakkauslauluja. He myös löysivät lastenmusiikin aiemmin kuin monet muut lauluntekijät. Monet nuoremmasta sukupolvesta eivät edes tiedä, että Alataloa on ollut ennen Känkkäränkkää.
Alatalon vuosikausien menestysbuumin jälkeen tulivat hiljaisemmat vuodet 80-luvun puolivälissä. Hän innostui opiskelemaan alppihiihdonopettajaksi. Mikko oli tv-hiihtokoulujen isäntänä ja myös vuosia hiihtomatkailijoiden alppitrubaduurina. Sieltä itse asiassa alkoivat yhteislaulatukset. Mies on hiihtänyt mutkamäkeä kaikissa maanosissa. Hän on kiivennyt vuoria tuntien myös Kilimandjaron, Kebnekaisen ja Galdhöpiggenin lumet. Hän laskenut koskikajakilla kaikki Suomen tunnetuimmat kosket. Miehen täytyy tehdä, mitä miehen täytyy tehdä. Jos ei musiikki yksin enää tuo tyydytystä, täytyy tehdä jotakin muuta.
90-luvulla henkilökohtaisen elämän karikot ja myös taiteelliset pettymykset jättivät jälkensä laulun-tekijään. Kuitenkin noinakin vuosina syntyi osuvia ja koskettavia – tosin radioiden soittolistojen ulkopuolelle jääneitä – lauluja. Ehkä ne löydetään vielä uudelleen.
Alatalon arvostuksen nousu kesti kauan. Vuonna 2001 Mikko julkaisi albumin Kantri. Se oli arvostelu-menestys – pitkästä aikaa. Varsinainen huippuhetki oli sitten Juicen ja Mikon yhteen tulo vielä kerran. He levyttivät albumin Senaattori ja boheemi, joka myi kultaa. Vanhat kaverukset äänittivät myös yhteisen konsertin Tampere-talossa ja julkaisivat siitä live-levyn Klassikoiden ilta. Kuvamateriaalista editoin saman nimisen DVD:n, jossa on myös arkistomateriaalia.
Vuonna 1999 Alatalo oli järjestänyt Suomen ensimmäisen Farm Aid-konsertin suomalaisen maaseu-dun ja ruoantuotannon puolesta. Liekki politiikkaan oli syttynyt uudelleen sitten opiskeluvuosien. Miehen viimeisin askel maailman muokkaamisessa oli vain ajan kysymys. Eduskunta on ollut Pispalan trubaduurin tekemisen ylin alttari. Kansanedustajana Mikolle luonnollista on ollut kiinnostus tekijänoikeuksien puolustamiseen, mediapolitiikkaan ja pienyrittäjien asemaan. Eli sinne, missä hänen osaamisellaan on eniten tekemistä.
Mutta kaikesta rönsyilystä huolimatta musiikissa on Alatalon todellisen tekemisen ydin. Laulujen sävyt säntäilevät tosiaan kupleteista rakkauslauluihin, yhteiskunnallisista kannanotoista intiimiin eläytymiseen. Tyyleissään Mikko ja Harri etsivät vaikutteensa countrysta jenkkaan ja rockista iskelmään. He ovat myös kokeilleet kaikenlaista uutta maailmalta. Suomen ensimmäinen reggaebiisi (Saara) ja ensimmäisen räppi (Maailmanlopun meininki) olivat tästä hauskoja todisteita. Tuotannossaan kaverukset ovat kulkeneet Toivo Kärjen ja monien musiikin mestareiden viitoittamaa tietä: määrästä syntyy laatua.
Mikon ja Harrin laulujen voima on niiden monipuolinen maailmankuva ja tunnesävyjen vastakkaisuus. Ne yhdistävät ironian ja intohimon, rumuuden ja romantiikan, itkun ja ihastuksen, älyllisen ajatusleikin ja taivaita syleilevän antautumisen. Parhaimmillaan Alatalon ja Rinteen musiikki voi koskettaa päätä, sydäntä ja selkäydintä.
Johdonmukaisesti Mikon musiikista voi erottaa myös hänen osaamisensa ulottuvuudet. Nuoruuden musiikki-ihanteet peilautuvat laulujen tyylikeinoissa. Harrin tutkija- ja Mikon toimittajatausta antavat niihin sosiaalipsykologista sanastoa ja painovoimaa. Yhteiskunnallisen osallistumisen tarve on tuonut niihin joskus jopa paatoksellista sanomaa.
Alatalon musiikin ydin syntyy egosta, empatiasta ja yleissivistyksestä. Ego on perintöä Mikon pohjalai- suudesta – pohjalainenhan ei koskaan kiellä itseään. Pohjalainen tietää, mistä on kotoisin. Empatia kuuluu tarinankertojien syntymälahjoihin, tarpeeseen ottaa yhteyttä ihmisiin ja ymmärtää ihmissielua lyriikassa. Empatia soi Ihmisen ikävässä tai Hyasinttien ajassa. Se on heikomman puolella Toimikerhon Keijossa tai Suojelusenkelissä. Yleissivistys on luonnonvara, jota Junnu Vainio aikoinaan teroitti. Tässä nousee myös Harri Rinteen merkittävä rooli. Sivistystä vaativat kuplettien oivallukset ja sosiaalisten ristiriitojen runoelmat.
Tällä levyllä kuulette vain 10 % Alatalo-Rinteen tuotannosta. Silti tämä on oiva läpileikkaus, jossa on tuttuja klassikoita, mutta myös hieman unohtuneitakin lauluja. Hyvää syntymäpäivää, Mikko!
TOMMI LIUHALA